3. Harjoitteluviikko (26.-30.3.)

Tälläviikolla olemme olleet kirurgisilla osastoilla. Alunperin meidän piti viettää tämä viikko kokonaisuudessaan ortopedisellä kirurgian osastolla, mutta suuren vaihtarimäärän vuoksi (14) olemme olleet useammalla kirran osastolla. Alkuviikon vietimme ortopedisellä (luukirurga), thorax (rintakehän alueen) ja traumakirurgian osastolla. Seurasimme jälleen kerran hoitajaa, joka valmisti ja jakoi lääkkeitä potilaille. Hoitajat täällä puhuvat huonosti englantia, jonka vuoksi me saamme ainoastaan tarkkailla heidän työtään. Tämä alkoi käydä hieman tylsäksi jokapäiväisen lääkekärryn seuraamisen vuoksi, joten pyrimme etsimään opiskelijan, joka osasi kertoa meille jotain osastosta.

Suurimmaksi osaksi kyseiselle osastolle potilaita tulee liikennetapaturmien seurauksena. Jonkin verran vanhuspotilaita tulee myös kaatumisten johdosta. Traumapotilailla on yleensä ns. Likaisia haavoja, mikä tarkoittaa että haava infektoituu helpommin. Tämän vuoksi täällä annetaan järjestään antibiootit sekä leikkauksessa olleille että muillekkin haavapotilaille. Täällä tiedetään antibioottien suuresta käytöstä johtuvista ongelmista, mutta huonon hygienian ja resurssipulan (tarvikkeet, työntekijät) takia näin joudutaan tekemään. 

Haavojen puhdistuksessa ei yleensä käytetä kipulääkkeitä eikä paikallispuudutusta, vaikka lidokaiinia kyseisellä osastolla oli. Haavan puhdistuksessa käytettiin ilmeisesti alkoholia/betadinea ja pumpulituppoja. Hoitaja pyyhki haavaa ulkoa sisäänpäin vaihtaen aina pumpulituppoa joka pyyhkäisyn jälkeen. Hoitaja vaihtoi myös hanskat haavasidosten avaamisen jälkeen ja haavahoidon loppupuolella. Haava sidottiin siteellä, jonka potilaan omaiset olivat tuoneet. Haavaside oli suhteellisen tarttuvaa sideharsoa. Tämän kummempia haavanhoitotarvikkeita emme tuolla nähneet.

Opettaja kertoi, että vahvoja kipulääkkeitä  (morfiini ja bubrenorfiini) käytetään ainoastaan vakavissa ja komplisoituneissa tilanteissa. Mietin tosin, kuinka kipeä potilaan tulee olla saadakseen näitä vahvempia lääkkeitä sillä näkemämme potilaat vaikuttivat aika kivuliailta. Yleisesti kipulääkkeeksi oli kaikille tarjolla parasetamolia suonensisäisesti. Näiden lisäksi tarjolla oli voltaren suppo joillekin potilaille. Muita kipulääkkeitä en olekaan nähnyt tuolla, mikä hieman kummastuttaa, koska suomessa kirran osastolla kipulääkerepertuaari on paljon suurempi. Toisaalta herää kysymys, miksi täällä ei käytetä niin paljoa kipulääkkeitä ja käytetäänkö meillä suomessa niitä liikaa.  Paljoa suun kautta otettavia muita lääkkeitä ei sairaalassa myöskään näe. Ilmeisesti niitä ihmiset käyvät hakemassa apteekista tarpeen mukaan.

Yhden päivän tälläviikolla sairastin kotona. Juuri tuona päivänä ryhmäläiseni pääsivät leikkaussaliin kahteen eri leikkaukseen. Tämä harmittaa kovasti, sillä erityisesti leikkurin olisin halunnut nähdä. He kertoivat, että kaulasta poistettu kasvain oli tehty potilaan ollessa hereillä paikallispuudutuksessa. Ei intubaatiota (hengitysputki) eikä hengityskonetta. Leikkurissa henkilökunnalla oli erityiset leikkaussalivaatteet, hiussuojat ja suu-nenäsuojukset. Kirurgi ja ja hänä avustava olivat pukeutuneet uudelleenpestävään leikkausasuun ja steriileihin hanskoihin. Harmia lievensi vähän kuitenkin näkemäni kuvat ja kuulemani tarinat leikkurista. Toivottavasti pääsen ensi viikolla itsekin tutustumaan sinne.

Torstaina kävimme tutustumassa neurokirran ja urologian osastoon. Tämä päivä ei meille paljoa opettanut uutta. Näimme kun lääkäriopiskelijat tutkivat erästä potilasta ja kun sairaanhoitaja jakoi lääkkeitä. Keskustelimme hoitajaopiskelijan kanssa hoitotyön eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä maidemme välillä.

Perjantaina meillä oli oppitunti aamupäivästä. Opettajat näyttivät erilaisia tapoja tehdä sidoksia eri vartalon osiin erilaisissa tapauksissa. Tämän jälkeen saimme itse harjoitella sidosten tekemistä toisillemme. Vietnamissa lapsille ei opeteta ensiaputaitoja heti ala-asteesta asti, vaan vasta lukiossa ensimmäisen kerran. Sairaanhoitajaopinnoissa täällä opetetaan paljon enemmän ensiaputaitoja ilman välineitä kuin meillä. Meille opetetaan lähinnä hätäensiapu ja toki hoitoelvytys, muttei sekään onnistu ilman laitteita. Luulen että tämä johtuu siitä, että meidän ensihoito- ja ambulanssijärjestelmä on paljon kehittyneempi ja palveluiden saavutettavuus parempi kuin vietnamissa.

Aiheena sidosten tekeminen oli tosi mielenkiintoista ja hyödyllistä, sillä suomessa meille ei opeteta tällaista ollenkaan. Näistä opeista meille on hyötyä varmasti kotiinpaluun jälkeenkin.

Ylhäällä ristisidos. Tätä käytetään suoriin, siisteihin haavoihin. Ristisidos loi hyvän paineen käsivarren yläpuolelle mikä auttaa vuodon tyrehtymisessä.

Alempana sidostyyli, joka sopii mm. Kämmenselän haavoille. Ideana on paketoida sormet erilleen ja hieman pystyyn, ettei kämmenselässä oleva haava pääse repeämään kesken paranemisprosessin kun käsi laitetaan nyrkkiin. Itse kämmenpuolelle sidosta ei tule lainkaan, joka saa aikaan vedon sormiin estäen niiden taivuttamisen.

Ylhäällä 8-sidos kyynerpäähän. Alhaalla kuvat kertovat, miten suojata katkennut raaja. Kyseinen sidos piti tehdä tiukkaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi. 

Viikonlopuksi lähdemme reissuun, mutta siitä kuulette myöhemmin lisää :)

DMZ Tour 22.3

Sunnuntaina heräsin jo klo 6. Katselin hampaita pestessä kaunista auringon nousua ja kuuntelin kukon kiekumista. Reissukamat reppuun, vesipullot täyteen ja aamupala napaan. Näin lähti reissuaamu käyntiin. Bussi - tai siis paku tuli meitä hakemaan 7:15. Kyseessähän oli paku, jossa jokaisella penkkirivillä oli 4 paikkaa, suomen 3:n sijaan. Tunnelma oli siis tälläkin kertaa tiivis pakun tullessa täyteen länsimaalaisia turisteja. Paikallisen musiikin soidessa ja auton tasaisesti pomppiessa tietä eteenpäin itse otin parin tunnin aamunokoset. Vessapysähdys ja matka jatkui (tälläkertaa vessa oli ihan asiallinen). Reitti kulki läpi kauniiden vuoristomaisemien kohti demilitarisoitua aluetta.

                                                
                                               Klikkaamalla kuvia, saat ne suuremmiksi!

Matkalla pysähdyimme kylässä. Näimme kun lapset leikkivät riisipellon laidassa ja vanhemmat tekivät töitä kasvimaalla. Talot olivat vaatimattomia ja usein tolppien varaan rakennettu. Olisin halunnut vierailla niissä, muttei tähän ollut mahdollisuutta. Ehkä myöhemmin siis...

On kyllä huikeaa nähdä niin erilaista maastoa, mitä kotona on tottunut näkemään. Tavallaan alan ymmärtämään ihmisiä, jotka tulevat suomeen ihailemaan luontoa. Tykkään myös Vietnamilaisten elämänasenteesta tosi paljon. He nukkuvat usein keskellä päivää ja vieläpä riippumatossa. Riippumattoilua pitää ehdottomasti päästä vielä kokeilemaan reissun aikana. Mitä enemmän maata näkee, sen enemmän haluaa nähdä ja kokea. Viikonloppureissujen jälkeen sitä alkaa jo tehdä uusia suunnitelmia tulevia viikonloppuja varten. Usein sitä kuitenkin tajuaa ajan ja jaksamisen olevan hyvin rajallista. Mutta se tarkoittaa vaan sitä, että on hyvä syy tulla uudestaan tänne, jos ei kaikkea ehdi ensimmäisellä kerralla näkemään. 

Reissu maksoi 450 000VND (n.16€) + lounas. Itse söin paistettua riisiä ja lihaa kaverina. Tälläkertaa annoskoot olivat reiluja ja nälkä lähti hyvin. Hintaa lounaalle tuli veden kera 75 000VND (2,67€). Tuo oli halpa lounas, hinta&laatu siis kohdillaan.

Kävimme myös entisessä sotilastukikohdassa, jossa esillä oli entisiä sotakoneita. Oli lentokone, pari erilaista helikopteria ja tankkia. Myös turisteja varten rakennettu bunkkeri ja juoksuhautoja löytyi.

Vierailimme myös Vietnamilaisten kansan sodanaikaisissa luolaverkostoissa (Khe Sanh Combat Base). Verkosto oli pituudeltaan n. 1km alunperin, mutta me kävelimme siellä n. 500 metrin matkalta. Korkeutta luolalla oli 1,6m ja korkeimmassa kohdassa 1,9m. Luolia oli suurennettu sekä korkeudeltaan että leveydeltään länsimaalaisille turisteille sopivimmiksi. Tästä huolimatta ahtaanpaikan kammoisen ihmisen en suosittele luolastoon välttämättä menemään, sen verran tiivis tunnelma siellä oli. Onneksi mukaan sattui taskulampulla varustettu kännykkä, sillä luolasta olisi muuten jäänyt paljon näkemättä. Luolissa asui 600 ihmistä 6 vuoden ajan. Luolan ilmastointijärjestelmistä pitivät huolta ilma-aukot, jotka ulottuivat maanpinnalta 12 metrin syvyyteen. Luolasto oli 3 kerroksessa, joista syvin ulottui 20-23 metrin syvyyteen. Ilma syvemmissä kerroksissa oli siis aika kosteaa. Luolastoissa oli perhehuoneita, joiden koko oli 2 m2. Tämänkokoisessa huoneessa asui 5 henkinen perhe. Todellisuudessa perhehuoneissa asui enemmän väkeä, sillä huoneita oli n. 90kpl. Luolastoissa syntyi 70 vauvaa tuona aikana. He ovat kasvaneet jo aikuisiksi, mutta asuvat kuulemma alueen ympäristössä edelleen. Luolastossa oli useampi ulospääsy, mikä oli varsin kätevä ratkaisu. Siellä oli myös suurempi tila (25m2) koulua, häitä ja yhteistä ajanviettoa varten.

Yksi ulostuloaukoista

Luolaverkosto

Yhden luolan uloskäynniltä avautui tämmönen näkymä. Ei huono ollenkaan. 

Matkan varrelta.

Hylätty vesipuisto (Abandoned waterpark)

Lauantaina vuokrasin moottoripyörän ja uskaltauduin liikenteen joukkoon. Lähdimme opiskelijakolleegan kanssa sukkuloimaan ruuhkaisilla kaduilla kohti hylättyä vesipuistoa. Vesipuisto on rakennettu 2004, jonka jälkeen se on ollut pari vuotta toiminnassa. Toiminta kuitenkin piti lopettaa krokotiilien vallatessa paikan. Puistoa ei jostain syystä kuitenkaan koskaan avattu uudestaan. Krokotiilien poistumisesta lähtien puisto on toiminut reissaajien suosittuna kohteena. Puiston pitäisi periaatteessa olla pääsymaksuton, mutta paikalliset olivat rakentaneet kulkuesteen, joita ei päässyt moottoripyörällä kiertämään. Maksoimme siis sisäänpääsyksi 20 000VND eli alle euron. Rahat menivät luultavasti paikallisen omaan taskuun, mutta ei ollut suuri menetys kuitenkaan.

Puisto oli hieno kokemus. Hieman kärsinyt se oli; graffitteja ja rikottuja laseja sekä roskia oli joka puolella. Ei kuitenkaan liiaksi asti. Oikeastaan nämä loivat tunnelmaa paikkaan ja saivat mieleen kauhuelokuvat. Itse suurena autiotalojen fanina tykästyin myös tähän paikkaan. Tunnelma oli hyvin kiehtova ja maisemat kauniita. Puistossa kulki laatoitus, jota pitkin oli helppo kävellä. En kuitenkaan suosittele ihan släpäreillä tuonne matkaamaan rikkinäisen lasin vuoksi. Lenkkareilla pärjäsi oikein mainiosti. Kannattaa varata juomista ja aurinkorasvaa mukaan kuumana päivänä. Puiston tutkimiseen meillä meni ehkä n. 2h joka oli riittävästi paikan läpi koluamiseen.

PS. Liikenne täällä näyttää pahemmalta, mitä se oikeasti on. Hereillä pitää olla ja varovaisuutta noudattaa, mutta ei sitä liikaa kannata pelätä. Keskustassa ihmiset ajavat hitaasti, joten siitäkään ei tarvitse kantaa huolta.

2. Harjoitteluviikko (19.-23.3.)

Tosiaan 2. harjoitteluviikko vierähti ohi nopeasti ja niin on tehnyt tämä kolmaskin. Kohokohtana mieleen jäi vastasyntyneiden vauvojen peseminen osana linjastoa. Vauvan toi pesuhuoneen ovelle isä tai isoäiti kaikkien tarvikkeiden kanssa. Tässä kätilö otti vauvan vastaan ja siirsi tämän hoitopöydälle, jossa riisui vauvan. Seuraavassa kohdassa vauva pestiin nopeasti ja siirrettiin kuivaukseen. Kuivauksen jälkeen hänet siirrettiin toiselle pöydälle pukemista varten. Napanuora puhdistettiin Betadinella ja jos se irtosi, piti se antaa vanhemmille. Sairaanhoitaja ja lääkäriopiskelijat avustivat vauvojen pesussa kätilöä, joka pesi yhden aamupäivän aikana jopa 60 vauvaa. Tämän vuoksi toiminta oli suomalaisittain aika rajua katsottavaa. Itse peseminen tuntui kovinkin kömpelöltä, koska siitä on todella monta vuotta, kun olen viimeksi pitänyt vauvaa edes sylissä. En ole tainnut koskaan edes kylvettää vauvaa.

Synnytyssali

Tavallisella synnytysosastolla ei muuten ollut vauvoille erikseen sänkyjä. Vauvat nukkuivat äidin kanssa samalla sängyllä.

Potilashuone, jonne tulee äitejä keisarinleikkauksen jälkeiseen tarkkailuun. 

Näimme myös vauvojen tehohoitoyksikön. Siellä oli ilmeisesti 10 potilaspaikkaa, joista 5 oli tuolloin käytössä. Seinällä oli myös jonkinlainen alkeellinen keskoskaappi. Mahdollisesti happihoitoa vauva sai pään kohdalle tulevan pleksisen kuution avulla. Teholle piti vaihtaa kengät ovella.

Astetta hienompi potilassänky. Sängyt täällä ovat rautaisia, ilman pyöriä ja laitoja, kiinteillä tippatelineillä. Yleensä sängyllä on vain ohut matressi ilman patjaa. Peitto ja tyyny pitää tuoda itse. Huoneissa ei myöskään ole minkäänlaisia verhoja tai sermejä yksityisyyttä tuomassa. Huoneissa on 4-13 sänkyä. 

Viikon lopuksi pidimme potilasohjaukset pareittain. Tämä oli hieman huonosti järjestetty, sillä ohjattava äiti etsittiin samana aamuna. Toisinaan tilanne saattoi olla hyvinkin haasteellinen täynnä ihmisiä olevan huoneen, kuumuuden ja keskeytyksien vuoksi. Myöskin tulkkaus lisäsi ohjauksen kestoa paljon. Kielimuurin vuoksi ei myöskään pystynyt olemaan yhtä hienotunteinen asioiden esittämisen suhteen kuin olisi halunnut. Ryhmien aiheita olivat: raskaudenjälkeinen ehkäisy (meidän aihe), vauvan kylvetys, imetysohjaus, ohjaus uskomuksiin liittyen ja tietoa synnytyksen vaiheista. Arvioimme ja annoimme palautetta toisten ryhmien työskentelystä.

Vainvietnamjutut: Olimme tosiaan katsomassa tanssiesityksiä yhden rakennusken sisäänkäynnin katoksella, jonne menimme pienestä ikkunasta. 

Viikonloppu menikin kiireisissä tunnelmissa. Kävimme viettämässä iltaa paikallisten opiskelijoiden kanssa ja opimme lisää maan kulttuurista. Lauantaina hylätyn vesipuiston jälkeen menimme paikallisten opiskelijoiden kanssa katsomaan koululle tanssikilpailua. Siellä 400 rinnakkaisluokkalaista kilpailivat toisiaan vastaan erilaisilla tanssiesityksillä. Kilpailu järjestettiin koulun syntymäpäiväjuhlien kunniaksi. Emme jaksaneet katsoa kilpailua loppuun asti, joten kiersimme koulun ja lähdimme vielä kahville.

Simulaatioluokka

Simulaatioluokka

Phong nha cave

Viikonloppuna kävimme Phong nha-nimisessä luolassa. Matka alkoi aikaisin aamulla hotellilta pienellä bussilla kohti luolaa. Bussi oli Vietnamilaiseen tapaan mitoitettu pienille ihmisille, joten suomalaisena pitkien kinttujen omistajana tilaa oli niukanlaisesti. Onneksi valitsin viisaasti ikkunapaikan, jolloin sain n.7cm lisätilaa. Matka luolalle kesti noin 3,5h. Itse nukuin suurimman osan ajasta. Matkalla pidimme pari vessataukoa. Lämpötilan noustessa myös bussin lämpötila ja hien haju nousivat kilpaa. Onneksi bussissa oli jonkinlainen ilmastointi, jotta siellä jotenkuten selvisi hengissä. Olimme myös varanneet reissuun mukaan reilusti vettä, joka tuli tarpeeseen.

Huoltoasemilla vessat olivat alkeelliset: reikä lattiassa, ovi, joka ei mennyt lukkoon eikä käsienpesumahdollisuutta. Onneksi olen tottunut vastaavanlaisiin olosuhteisiin mökillä, joten tämä ei tuottanut ongelmaa.

Perille saavuttuamme söimme lounaan, joka oli ihan hyvää. Ei erityisen säväyttävää, mutta syötävää. Sitä tosin oli niukasti nälkäisille suomalaisille. Täällä siis paikalliset syövät myös vähemmän kuin me. Siitä jatkoimme matkaa veneillä kohti luolaa. Venematka oli oikein kaunis ja menikin nopeasti maisemia ihaillessa.

Luolaan mentiin veneen kyydissä. Opas kertoi, että tuottaa onnea, jos kosteutta tippuu katosta päälle. Vesi oli kirkkaan vihreää. Sadekaudella muta värjää veden kirkkaanpunaiseksi.

Tämän lisäksi rantauduimme luolaan ja kävelimme sekä ihastelimme muodostelmia. Reissu maksoi 530 000 VND eli n.19€. Hinta sisälsi bussimatkat, oppaan, joka puhui englantia, lounaan ja venematkan.

Takaisin lähdimme ajelemaan n. klo 15. Perillä Huessa olimme n. 19 aikoihin. Matkalla pidimme lyhyen vessa ja kauppatauon evästen ostamista varten. Nukuin myös osan tulomatkasta röykkyisestä kyydistä huolimatta. Röykkyisellä tarkoitan sitä, että melkein pomppasin penkistä ilmaan, kun bussi ajoi töyssyyn. Kyyti oli siis varsin kuoppaista. Kokonaisuudessaan reissu oli oikein onnistunut ja upea kokemus. Suosittelen vierailemaan luolissa, tuolla alueella niitä oli kuulemma useita.

Kokemuksia aurinkokapseleista

Heippa!
Ajattelin kirjoittaa teille kokemuksia aurinkokapseleista. Aurinkokapselit sisältävät beetakaroteenia, joka on melaniinin esiaste. Melaniini on iholla luontaisesti esiintyvä pigmentti, joka auringolle altistuessaan muuttuu rusketukseksi.

Itse päädyin ottamaan nämä käyttöön todella vaalean ihoni ja punapigmentin vuoksi. Palan helposti jo suomen kesässäkin vahvimmalla aurinkorasvalla, mitä kaupasta saa, joten Vietnamin auringon alla altistumiselta ei voi välttyä. Ajatuksena ei siis ole hankkia täydellistä rusketusta vaan suojata ihoa palamiselta ja näin melanoomalle altistumiselta.

Olen kysellyt ihmisiltä käyttökokemuksia tuotteesta ja saanut positiivista palautetta. Nämä herättivät mielenkiintoni tuotetta kohtaan. Itse valitsin kyseisen tuotteen lähinnä hinnan perusteella. Valmistetta otetaan 1 kapseli päivässä. Purkki sisältää 140 tablettia ja maksoi 10,77€.

Purkki on kieltämättä vähän karun näköinen :D 

Olen käyttänyt aurinkokapseleita nyt parisen viikkoa. En vielä suomessa ole huomannut vaikutusta korkeintaan minulle on tullut hieman lisää pisamia. Myöskään negatiivisia vaikutuksia käytöstä ei ole ilmennyt.

Tulokset

Näitä nappailin yhteensä 3 viikkoa melkein joka päivä ennen lähtöä sekä joka päivä täällä ollessani. Palamisen estossa nämä eivät kuitenkaan auttaneet. Korkeintaan sen verran, etten palanut niin pahasti. Tulinkin siihen lopputulokseen, että ruskettuminen on oikeasti ihotyypistä kiinni, eikä sitä oikeastaan pysty auttamaan kapseleilla. Joillakin nämä voivat toimia, mutta minulla nämä olivat aika hyödyttömiä. Tulipahan kuitenkin tämäkin kokeiltua. Hinnalla purkki ei ole pilattu, joten ei tässä kauheasti tullut hävittyäkään. Näihin mietteisiin olen lopulta päättänyt lopettaa noiden käytön. 

Synnyttäminen ja äitiyshuolto Vietnamissa

Uskomukset

Täällä synnytykseen liittyy erilaisia uskomuksia, joita meillä suomessa ei enää ole. Synnyttäessä ei käytetä minkäänlaista lääkkeellistä eikä lääkkeetöntä kivunlievitystä. Ajatellaan, että vauva on tarpeeksi upea palkinto urakasta. Äitien tajunnan menetys synnytyksen aikana ei siis ole ollenkaan tavatonta. Synnytyksen jälkeen on tajolla parasetamolia kipuun. Synnytyssalissa ei äidillä ole myöskään yhtään tukihenkilöä, sillä ajatellaan, ettei nainen saa näyttäytyä miehensä / äitinsä nähden heikkona. Synnytyksen jälkeen nainen ei myöskään saa peseytyä kuukauteen. Näinollen sairaalassa ei edes ole suihkuja tätä varten. Naisille tarjotaan mahdollisuus pyyhkiä itseään kosteilla kääreillä, mutteivät he yleensä sitä tee. Sen sijaan naiset käyvät saunassa, jossa on paikallisia parantavia yrttejä. Sairaalan henkilökunta yrittää kannustaa naisia peseytymiseen, mutta äidit ja anopit yrittävät pitää tästä perinteestä kiinni. Synnyttäneet käyttävät myös puuvillatuppoja korvissa, koska uskotaan, että ne estävät bakteerien pääsyn kehoon korvien kautta. Synnytyksen jälkeen naisen tulee olla 100 vuorokautta kodin ja yhden huoneen sisällä.

Täällä uskotaan myös, että jos raskaana oleva nainen toivoo normaalia synnytystä ja hän tuntee naisen, jonka synnytys on mennyt hyvin sekä vauva on terve ja hyvinvoiva, voi hän pyytää kyseisen vauvan vaatteita omalle vauvalleen ennen synnytystä. Tämän uskotaan tuovan hyvää onnea.

Uskomuksia on myös liittyen napanuoraan ja istukkaan, kun vauva syntyy. Napanuora säilytetään ja kuivatetaan auringonvalossa. Sitten se laitetaan pulloon. Kun syntyy toinen lapsi, tehdään samoin. Ajatellaan, että näin sisarukset rakastavat toisiaan. Istukka puolestaan haudataan talon pihalle. Kun lapsi muuttaa pois kotoa, ajatellaan, että hän ikävöi kotiin, kun osa hänestä on aina kotona. 

 Täällä lääkäri ei saa paljastaa vauvan sukupuolta ennen syntymää. Vallalla on ollut ajattelu, että poikalapset ovat arvokkaampia perheelle, sillä kun tyttölapsi menee naimisiin, liittyy hän osaksi miehen perhettä. Koska täällä ei ole sosiaaliturvaa, lapset pitävät huolta vanhemmista, kun he tulevat vanhaksi. Kun vanhempi kuolee, lapsen pitää järjestää juhlat vuosittain vanhemman kuolinpäivänä. Yritin kysyä, kuinka kauan tätä perinnettä jatketaan, mutten saanut siihen vastausta.

Jos nainen työskentelee työnantajan alaisuudessa ja jos hän on ottanut vakuutuksen, saa hän palkkaa 6 kuukauden äitiysloman ajalta saman verran kuin normaalisti töissä ollessaan. Mikäli hänellä ei ole vakuutusta, ei hän saa rahaakaan. Isät saavat olla pois työstä 3-4 päivää vauvan syntymän johdosta. On tärkeää, että isä on sairaalassa syntymän hetkellä, mutta hän ei saa mennä synnytyssaliin. Suurimmalla osalla väestöstä on vakuutus, joka kattaa 80% sairaalakuluista. Jos vakuutusta ei ole, joutuu kaiken maksamaan itse. Erityisen köyhä voi saada "köyhäinkortin", jolloin hänen ei tarvitse  maksaa hoidosta.

Täällä naiset synnyttävät ensimmäisen lapsen keskimäärin 20-30-vuotiaana. Perhe käsittää äidin, isän sekä lapset. Samaa sukupuolta olevien suhteet eivät ole yleisesti hyväksyttäviä. Niitä on ilmeisesti jonkin verran, mutta täällä Huessa se ei saa näkyä mitenkään ulospäin. Ho Chi Minh City on kuulemma avoimempi tämän asian suhteen. Perheessä on yleensä 1-2 lasta. Aikaisemmin on ollut voimassa sääntö, jonka mukaan perhe joutuu maksamaan sakot, jos saa 3. lapsen. Myöskään mies ei pysty etenemään urallaan. Sääntö on koskenut valtion virassa olevia, esim. opettaja, lääkäri. Tämän vuoden alusta tämä sääntö on kuitenkin poistunut.

Potilassänky. Yleensä sängyissä ei ole patjoja ollenkaan, sänkyjen liikytettavuudesta/säädettävyydestä puhumattakaan.

Synnyttäminen

Vietnamissa nainen tulee synnyttämään sairaalaan tai pienemmän kylän klinikalle. Klinikalla voi synnyttää vain uudelleensynnyttäjä. Jos vauvalla todetaan ennen syntymää jokin sairaus, synnytyksessä on tarpeen mukaan erikoislääkäri, joka auttaa vauvaa parhaalla mahdollisella tavalla syntymän jälkeen.

Synnytyssalissa on äidin lisäksi kätilö ja lääkäri aina paikalla. Lääkäri voi tehdä episiotomian (täällä tehdään myös klo 7 tai 5 kohdalle) tarvittaessa. Lisäksi jos tulee repeämiä, ompelee lääkäri ne paikallispuudutuksessa (kaverini tosin sanoi, ettei puudute ollut riittävä, kun oli katsomassa tilannetta). Tällöin äidit saavat automaattisesti antibioottihoidon. Kaikki naiset synnyttävät samassa asennossa, eivätkä he voi vaikuttaa synnytysasentoon itse, toisin kuin suomessa. Samassa synnytyssalissa  voi olla kaksi naista synnyttämässä samaan aikaan. Synnytyksen jälkeen äiti saa vauvan kenguruhoitoon, kuten meillä suomessakin. Aikaisemmin täällä oli tapana pitää äitiä tarkkailussa 2h synnytyksen jälkeen ja vasta sitten äiti sai nähdä vauvan.

Tutkimushuone. Meille kerrottiin, että synnytyssali näyttää samalle.

Äidit ovat synnytyksen jälkeen vuorokauden synnytysosastolla vauvan kanssa, jonka jälkeen heidät siirretään synnyttäneiden osastolle. Tällöin vauva pestään ensimmäisen kerran sairaanhoitajan toimesta. Yksi sairaanhoitaja pesee 60 vauvaa päivässä. Toiminta tapahtui liukuhihnalla. Isä tai isoäiti antoi vauvan, puhtaat vaatteet ja pyyhkeen ja pesuaineen hoitajalle, joka vei vauvan pesuhuoneeseen. Vauva riisuttiin, pestiin samanlailla kun suomessa ja puettiin. Samalla puhdistettiin napa Betadinella. Sitten vauva vietiin käytävässä odottavalle perheenjäsenelle takaisin. Ammetta ei puhdistettu eri vauvojen välillä eikä hoitaja käyttänyt hanskoja/pessyt omia käsiään vauvojen välillä. 

Sairaalassa vietetään keskimäärin 2-3 vuorokautta alatiesynnytyksen jälkeen ja 4-5 vuorokautta keisarinleikkauksen jälkeen. Täällä kaikki äidit saavat järjestään suonensisäisiä antibiootteja leikkauksen jälkeen. Kun he kotiutuvat, antibiootti jatkuu muutamia päiviä suun kautta otettavassa muodossa.

Lista synnytysosaston lääkkeistä.

Neuvolajärjestelmä

Vietamissa on myös kutakuinkin samanlainen neuvolajärjestelmä kuin suomessa. Vietnamissa mies on mukana äidin neuvolakäynneillä, muttei saa tulla ultrahuoneeseen sisälle. Odottavat äidit käyvät säännöllisesti tarkastuksissa ja joka kerta heiltä mitataan verenpaine, otetaan verikokeet (ainakin hepatiitti B), virtsan glukoosi ja proteiini raskausmyrkytyksen varalta. Kysellään, miten raskaus on edennyt ja onko jotain erityisiä oireita ollut. Neuvolassa kerrotaan synnytyksen käynnistymisen merkit ja milloinka pitää tulla sairaalaan. Synnytyksen jälkeen 1 ja 2 viikon kohdalla kotiutumisesta äidille tehdään jälkitarkastus. Vauva pitää viedä terveyskeskukseen joka kuukausi, kunnes hän täyttää 1 vuoden. Tällöin annetaan rokotuksia. Rokotukset kustantaa valtio.

Sairaala-alueen kartta.

Minulle suurimmat yllätykset olivat tosiaan luomuna synnyttäminen ja se, ettei isä saa olla mukana synnytyksessä. Myöskin uusia asioita olivat uskomukset, jotka sitkeästi pitävät pintansa. Olin myös positiivisesti yllätynyt neuvolajärjestelmästä ja sen kattavuudesta. Kuvittelin, ettei täällä ole sellaista tai ainakaan näin hyvää järjestelmää.

Toivottavasti tämä hieman valaisee teitä lukijoita äitiyshuollosta ja synnyttämisestä. Oli hieman vaikea saada aikaan yhtenäistä tekstiä, sillä meille ei ole pidetty mitään luentoa aiheesta, vaan kaiken olemme saaneet selville kyselemällä kysymyksiä. Toisinaan kielimuuri estää kommunikoinnin puolin ja toisin.