Tälläviikolla olemme olleet kirurgisilla osastoilla. Alunperin meidän piti viettää tämä viikko kokonaisuudessaan ortopedisellä kirurgian osastolla, mutta suuren vaihtarimäärän vuoksi (14) olemme olleet useammalla kirran osastolla. Alkuviikon vietimme ortopedisellä (luukirurga), thorax (rintakehän alueen) ja traumakirurgian osastolla. Seurasimme jälleen kerran hoitajaa, joka valmisti ja jakoi lääkkeitä potilaille. Hoitajat täällä puhuvat huonosti englantia, jonka vuoksi me saamme ainoastaan tarkkailla heidän työtään. Tämä alkoi käydä hieman tylsäksi jokapäiväisen lääkekärryn seuraamisen vuoksi, joten pyrimme etsimään opiskelijan, joka osasi kertoa meille jotain osastosta.
Suurimmaksi osaksi kyseiselle osastolle potilaita tulee liikennetapaturmien seurauksena. Jonkin verran vanhuspotilaita tulee myös kaatumisten johdosta. Traumapotilailla on yleensä ns. Likaisia haavoja, mikä tarkoittaa että haava infektoituu helpommin. Tämän vuoksi täällä annetaan järjestään antibiootit sekä leikkauksessa olleille että muillekkin haavapotilaille. Täällä tiedetään antibioottien suuresta käytöstä johtuvista ongelmista, mutta huonon hygienian ja resurssipulan (tarvikkeet, työntekijät) takia näin joudutaan tekemään.
Haavojen puhdistuksessa ei yleensä käytetä kipulääkkeitä eikä paikallispuudutusta, vaikka lidokaiinia kyseisellä osastolla oli. Haavan puhdistuksessa käytettiin ilmeisesti alkoholia/betadinea ja pumpulituppoja. Hoitaja pyyhki haavaa ulkoa sisäänpäin vaihtaen aina pumpulituppoa joka pyyhkäisyn jälkeen. Hoitaja vaihtoi myös hanskat haavasidosten avaamisen jälkeen ja haavahoidon loppupuolella. Haava sidottiin siteellä, jonka potilaan omaiset olivat tuoneet. Haavaside oli suhteellisen tarttuvaa sideharsoa. Tämän kummempia haavanhoitotarvikkeita emme tuolla nähneet.
Opettaja kertoi, että vahvoja kipulääkkeitä (morfiini ja bubrenorfiini) käytetään ainoastaan vakavissa ja komplisoituneissa tilanteissa. Mietin tosin, kuinka kipeä potilaan tulee olla saadakseen näitä vahvempia lääkkeitä sillä näkemämme potilaat vaikuttivat aika kivuliailta. Yleisesti kipulääkkeeksi oli kaikille tarjolla parasetamolia suonensisäisesti. Näiden lisäksi tarjolla oli voltaren suppo joillekin potilaille. Muita kipulääkkeitä en olekaan nähnyt tuolla, mikä hieman kummastuttaa, koska suomessa kirran osastolla kipulääkerepertuaari on paljon suurempi. Toisaalta herää kysymys, miksi täällä ei käytetä niin paljoa kipulääkkeitä ja käytetäänkö meillä suomessa niitä liikaa. Paljoa suun kautta otettavia muita lääkkeitä ei sairaalassa myöskään näe. Ilmeisesti niitä ihmiset käyvät hakemassa apteekista tarpeen mukaan.
Yhden päivän tälläviikolla sairastin kotona. Juuri tuona päivänä ryhmäläiseni pääsivät leikkaussaliin kahteen eri leikkaukseen. Tämä harmittaa kovasti, sillä erityisesti leikkurin olisin halunnut nähdä. He kertoivat, että kaulasta poistettu kasvain oli tehty potilaan ollessa hereillä paikallispuudutuksessa. Ei intubaatiota (hengitysputki) eikä hengityskonetta. Leikkurissa henkilökunnalla oli erityiset leikkaussalivaatteet, hiussuojat ja suu-nenäsuojukset. Kirurgi ja ja hänä avustava olivat pukeutuneet uudelleenpestävään leikkausasuun ja steriileihin hanskoihin. Harmia lievensi vähän kuitenkin näkemäni kuvat ja kuulemani tarinat leikkurista. Toivottavasti pääsen ensi viikolla itsekin tutustumaan sinne.
Torstaina kävimme tutustumassa neurokirran ja urologian osastoon. Tämä päivä ei meille paljoa opettanut uutta. Näimme kun lääkäriopiskelijat tutkivat erästä potilasta ja kun sairaanhoitaja jakoi lääkkeitä. Keskustelimme hoitajaopiskelijan kanssa hoitotyön eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä maidemme välillä.
Perjantaina meillä oli oppitunti aamupäivästä. Opettajat näyttivät erilaisia tapoja tehdä sidoksia eri vartalon osiin erilaisissa tapauksissa. Tämän jälkeen saimme itse harjoitella sidosten tekemistä toisillemme. Vietnamissa lapsille ei opeteta ensiaputaitoja heti ala-asteesta asti, vaan vasta lukiossa ensimmäisen kerran. Sairaanhoitajaopinnoissa täällä opetetaan paljon enemmän ensiaputaitoja ilman välineitä kuin meillä. Meille opetetaan lähinnä hätäensiapu ja toki hoitoelvytys, muttei sekään onnistu ilman laitteita. Luulen että tämä johtuu siitä, että meidän ensihoito- ja ambulanssijärjestelmä on paljon kehittyneempi ja palveluiden saavutettavuus parempi kuin vietnamissa.
Aiheena sidosten tekeminen oli tosi mielenkiintoista ja hyödyllistä, sillä suomessa meille ei opeteta tällaista ollenkaan. Näistä opeista meille on hyötyä varmasti kotiinpaluun jälkeenkin.
Ylhäällä ristisidos. Tätä käytetään suoriin, siisteihin haavoihin. Ristisidos loi hyvän paineen käsivarren yläpuolelle mikä auttaa vuodon tyrehtymisessä.
Alempana sidostyyli, joka sopii mm. Kämmenselän haavoille. Ideana on paketoida sormet erilleen ja hieman pystyyn, ettei kämmenselässä oleva haava pääse repeämään kesken paranemisprosessin kun käsi laitetaan nyrkkiin. Itse kämmenpuolelle sidosta ei tule lainkaan, joka saa aikaan vedon sormiin estäen niiden taivuttamisen.
Ylhäällä 8-sidos kyynerpäähän. Alhaalla kuvat kertovat, miten suojata katkennut raaja. Kyseinen sidos piti tehdä tiukkaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi.
Viikonlopuksi lähdemme reissuun, mutta siitä kuulette myöhemmin lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)