Toivon, että pystyn sietämään erilaisuutta useammassakin suhteessa. Siellä näkee varmasti asioita, joita en kotona suomessa ole tottunut näkemään. Kerjäys, kodittomuus, eriarvoisuus ovat asioita, jotka tulevat näistä ensimmäiseksi mieleen.
Haluan oppia tunnistamaan omia tunnetiloja paremmin ja oppia tunnistamaan omat heikkouteni ja vahvuuteni. Tästä on hyötyä elämässä ylipäätään ja erityisesti kun on reissun päällä vieraassa maassa, jossa pitää yrittää tulla toimeen ilman paikallista kieltä ja tietoa toimintatavoista. Jos tässä onnistuu, huomaa pärjäävänsä elämässä ympäristöstä riippumatta. Tämä lisää itseluottamusta, mistä on hyötyä kaikessa.
Ammatillisesti minua kiinnostaa, millainen terveyskäsitys Vietnamissa on ja miten se eroaa meidän käsityksestä. Minua kiinnostaa paikalliset hoitoympäristöt ja hoidettavat sairaudet. Mielenkiintoista olisi myös tietää, hoidetaanko siellä sairauksia samalla tavalla kuin täällä vai ovatko esimerkiksi diagnosointimenetelmät erilaisia. Haluan tietää, minkälainen terveydenhuoltojärjestelmä Vietnamissa on vai onko siellä järjestelmää lainkaan. Minkälaisia terveydenhuollon eri ammattien edustajien koulutukset ovat ja mitä vaatii päästä koulutukseen? Hyödynnetäänkö moniammatillisuutta ja tiimityötä samassa mittakaavassa kuin meillä? Onko lääkevalikoima samanlainen? Käytetäänkö joitain hoitotyön toimintoja / luonnon lääkkeitä, mistä voisin ottaa oppia?
Parempi tietysti olisi, jos ei odotukset ole liian suuria, ettei suuria pettymyksiä tule. On kuitenkin aika luonnolllista, että ihminen muodostaa jonkinlaisen kuvan tulevasta ja perustaa ajattelunsa sen varaan. Ratkaisevaa on se, kuinka pystyy mukautumaan odotusten ja todellisuuden ristiriitaan sekä elämään paikallisen tyylin mukaan.
Toisaalta odotan mielenkiinnolla, mutta jopa hieman pelokkaasti uutuuden viehätyksen loppumista ja arjen alkamista toisella puolella maapalloa. En ole aikaisemmin ollut näin kaukana kotoa näin pitkää aikaa. Arjen alkaminen Vietnamissa tulee olemaan väistämätön paha, jonka kanssa pitää yrittää selviytyä. Minua mietiyttää myös yhteismajoittuminen. Vaikka tällähetkellä asun kämppiksen kanssa, on minulla oma huone, jonne vetäytyä kun tarvitsen omaa rauhaa. Toisen henkilön kanssa asuminen samassa pienessä huoneessa on varmasti kasvattavaa. Toinen pitäää ottaa ihan eri tavalla huomioon samassa huoneessa majoittuessa verrattuna nykyiseen asumismuotooni.
Mielenkiintoista on nähdä, minkä verran odotukset pitävät paikkaansa ja mikä onkin todellisuudessa ihan päinvastoin ajatuksiini verrattuna.
Haluan oppia tunnistamaan omia tunnetiloja paremmin ja oppia tunnistamaan omat heikkouteni ja vahvuuteni. Tästä on hyötyä elämässä ylipäätään ja erityisesti kun on reissun päällä vieraassa maassa, jossa pitää yrittää tulla toimeen ilman paikallista kieltä ja tietoa toimintatavoista. Jos tässä onnistuu, huomaa pärjäävänsä elämässä ympäristöstä riippumatta. Tämä lisää itseluottamusta, mistä on hyötyä kaikessa.
Ammatillisesti minua kiinnostaa, millainen terveyskäsitys Vietnamissa on ja miten se eroaa meidän käsityksestä. Minua kiinnostaa paikalliset hoitoympäristöt ja hoidettavat sairaudet. Mielenkiintoista olisi myös tietää, hoidetaanko siellä sairauksia samalla tavalla kuin täällä vai ovatko esimerkiksi diagnosointimenetelmät erilaisia. Haluan tietää, minkälainen terveydenhuoltojärjestelmä Vietnamissa on vai onko siellä järjestelmää lainkaan. Minkälaisia terveydenhuollon eri ammattien edustajien koulutukset ovat ja mitä vaatii päästä koulutukseen? Hyödynnetäänkö moniammatillisuutta ja tiimityötä samassa mittakaavassa kuin meillä? Onko lääkevalikoima samanlainen? Käytetäänkö joitain hoitotyön toimintoja / luonnon lääkkeitä, mistä voisin ottaa oppia?
Parempi tietysti olisi, jos ei odotukset ole liian suuria, ettei suuria pettymyksiä tule. On kuitenkin aika luonnolllista, että ihminen muodostaa jonkinlaisen kuvan tulevasta ja perustaa ajattelunsa sen varaan. Ratkaisevaa on se, kuinka pystyy mukautumaan odotusten ja todellisuuden ristiriitaan sekä elämään paikallisen tyylin mukaan.
Toisaalta odotan mielenkiinnolla, mutta jopa hieman pelokkaasti uutuuden viehätyksen loppumista ja arjen alkamista toisella puolella maapalloa. En ole aikaisemmin ollut näin kaukana kotoa näin pitkää aikaa. Arjen alkaminen Vietnamissa tulee olemaan väistämätön paha, jonka kanssa pitää yrittää selviytyä. Minua mietiyttää myös yhteismajoittuminen. Vaikka tällähetkellä asun kämppiksen kanssa, on minulla oma huone, jonne vetäytyä kun tarvitsen omaa rauhaa. Toisen henkilön kanssa asuminen samassa pienessä huoneessa on varmasti kasvattavaa. Toinen pitäää ottaa ihan eri tavalla huomioon samassa huoneessa majoittuessa verrattuna nykyiseen asumismuotooni.
Mielenkiintoista on nähdä, minkä verran odotukset pitävät paikkaansa ja mikä onkin todellisuudessa ihan päinvastoin ajatuksiini verrattuna.




