DMZ Tour 22.3

Sunnuntaina heräsin jo klo 6. Katselin hampaita pestessä kaunista auringon nousua ja kuuntelin kukon kiekumista. Reissukamat reppuun, vesipullot täyteen ja aamupala napaan. Näin lähti reissuaamu käyntiin. Bussi - tai siis paku tuli meitä hakemaan 7:15. Kyseessähän oli paku, jossa jokaisella penkkirivillä oli 4 paikkaa, suomen 3:n sijaan. Tunnelma oli siis tälläkin kertaa tiivis pakun tullessa täyteen länsimaalaisia turisteja. Paikallisen musiikin soidessa ja auton tasaisesti pomppiessa tietä eteenpäin itse otin parin tunnin aamunokoset. Vessapysähdys ja matka jatkui (tälläkertaa vessa oli ihan asiallinen). Reitti kulki läpi kauniiden vuoristomaisemien kohti demilitarisoitua aluetta.

                                                
                                               Klikkaamalla kuvia, saat ne suuremmiksi!

Matkalla pysähdyimme kylässä. Näimme kun lapset leikkivät riisipellon laidassa ja vanhemmat tekivät töitä kasvimaalla. Talot olivat vaatimattomia ja usein tolppien varaan rakennettu. Olisin halunnut vierailla niissä, muttei tähän ollut mahdollisuutta. Ehkä myöhemmin siis...

On kyllä huikeaa nähdä niin erilaista maastoa, mitä kotona on tottunut näkemään. Tavallaan alan ymmärtämään ihmisiä, jotka tulevat suomeen ihailemaan luontoa. Tykkään myös Vietnamilaisten elämänasenteesta tosi paljon. He nukkuvat usein keskellä päivää ja vieläpä riippumatossa. Riippumattoilua pitää ehdottomasti päästä vielä kokeilemaan reissun aikana. Mitä enemmän maata näkee, sen enemmän haluaa nähdä ja kokea. Viikonloppureissujen jälkeen sitä alkaa jo tehdä uusia suunnitelmia tulevia viikonloppuja varten. Usein sitä kuitenkin tajuaa ajan ja jaksamisen olevan hyvin rajallista. Mutta se tarkoittaa vaan sitä, että on hyvä syy tulla uudestaan tänne, jos ei kaikkea ehdi ensimmäisellä kerralla näkemään. 

Reissu maksoi 450 000VND (n.16€) + lounas. Itse söin paistettua riisiä ja lihaa kaverina. Tälläkertaa annoskoot olivat reiluja ja nälkä lähti hyvin. Hintaa lounaalle tuli veden kera 75 000VND (2,67€). Tuo oli halpa lounas, hinta&laatu siis kohdillaan.

Kävimme myös entisessä sotilastukikohdassa, jossa esillä oli entisiä sotakoneita. Oli lentokone, pari erilaista helikopteria ja tankkia. Myös turisteja varten rakennettu bunkkeri ja juoksuhautoja löytyi.

Vierailimme myös Vietnamilaisten kansan sodanaikaisissa luolaverkostoissa (Khe Sanh Combat Base). Verkosto oli pituudeltaan n. 1km alunperin, mutta me kävelimme siellä n. 500 metrin matkalta. Korkeutta luolalla oli 1,6m ja korkeimmassa kohdassa 1,9m. Luolia oli suurennettu sekä korkeudeltaan että leveydeltään länsimaalaisille turisteille sopivimmiksi. Tästä huolimatta ahtaanpaikan kammoisen ihmisen en suosittele luolastoon välttämättä menemään, sen verran tiivis tunnelma siellä oli. Onneksi mukaan sattui taskulampulla varustettu kännykkä, sillä luolasta olisi muuten jäänyt paljon näkemättä. Luolissa asui 600 ihmistä 6 vuoden ajan. Luolan ilmastointijärjestelmistä pitivät huolta ilma-aukot, jotka ulottuivat maanpinnalta 12 metrin syvyyteen. Luolasto oli 3 kerroksessa, joista syvin ulottui 20-23 metrin syvyyteen. Ilma syvemmissä kerroksissa oli siis aika kosteaa. Luolastoissa oli perhehuoneita, joiden koko oli 2 m2. Tämänkokoisessa huoneessa asui 5 henkinen perhe. Todellisuudessa perhehuoneissa asui enemmän väkeä, sillä huoneita oli n. 90kpl. Luolastoissa syntyi 70 vauvaa tuona aikana. He ovat kasvaneet jo aikuisiksi, mutta asuvat kuulemma alueen ympäristössä edelleen. Luolastossa oli useampi ulospääsy, mikä oli varsin kätevä ratkaisu. Siellä oli myös suurempi tila (25m2) koulua, häitä ja yhteistä ajanviettoa varten.

Yksi ulostuloaukoista

Luolaverkosto

Yhden luolan uloskäynniltä avautui tämmönen näkymä. Ei huono ollenkaan. 

Matkan varrelta.