Sairaanhoitajana Vietnamissa

Sairaanhoitajan koulutus Vietnamissa kestää 3 tai 4 vuotta. 4-vuotinen koulutus on parempi ja sen ansiosta voi saada vaativampia työtehtäviä ja korkeampaa palkkaa. 1. ja 2. opiskeluvuosi opiskellaan yleisiä asioita, sen jälkeen alkavat erikoistumisopinnot. Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat eri erikoisaloilla 5 viikkoa kerrallaan. Erikoisaloja ovat mm. gastro, sisätaudit, ensiapu, lapset ja korva- nenä ja kurkkutaudit jne. Opiskelu maksaa 6 000 000VND eli n. 213€ lukuvuodessa. Valtio tukee opiskeluja maksamalla yliopistoille, jotta lukukausimaksut eivät olisi niin suuria. Mutta silti summa on suhteellisen suuri paikallisille.

Täällä ei myöskään ole erikseen ensihoitajia, kätilöjä, terveydenhoitajia, fysio-, toiminta- tai puheterapeuteista puhumattakaan. Opiskelujen jälkeen sairaanhoitajan pitää työskennellä yliopistosairaalassa vähintään 9 kuukautta saadakseen laillistetun tutkinnon.

Lääkärit täällä opiskelevat 6 vuotta ja erikoistuvat 2 vuotta. Heidän pitää työskennellä 1,5 vuotta sairaalassa valmistumisen jälkeen saadakseen tutkinnon laillistetuksi. Sairaanhoitaja on lääkärin kanssa tasa-arvoinen työpari, mutta lääkäri antaa määräykset ja viime kädessä päättää hoidosta. Täällä arvostetaan yleisesti sairaanhoitajan ammattia. Sain käsityksen, että enemmän kuin suomessa. Ihmiset tietävät kuinka kovasti sairaanhoitajat työskentelevät palkkaansa nähden.

Keskimäärin sairaanhoitaja tienaa 3 000 000 - 4 000 000VND eli n. 106-140€ kuukaudessa. Tämä ei kuulemma ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä korvaus vastuusta ja työmäärästä, jota he tekevät. Viikonloppu- ja iltalisiä ei täällä tunneta. Yövuorosta maksetaan 18 000 VND eli 0,64€ kokonaisuudessaan. Yövuoro kestää aamu 7 seuraavan aamun 7 eli 24h. Alkaa meidänkin lisät ja palkat suomessa tuntua tässäkohtaa aika erityisiltä. Ei meidän asiat olekkaan niin huonosti mitä annetaan ymmärtää. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa perspektiiviä asioille, mitä reissatessa saa.

Paikallinen ambulanssi

Hoitotyön eroavaisuudet ja yhtäläisyydet

Lääkehoito
Täällä suonensisäiset lääkkeet annetaan suoraan neulalla ja ruiskulla suoneen. Antibiootit annetaan myöskin näin eikä niitä laimenneta infuusioksi. Huomasin, että tämä aiheuttaa potilailla kirvelyä. Spesiaalitapauksissa lääke annetaan kanyylin kautta, mutta tällöinkin jos kyseessä on antibiootti, annetaan se stoossina. 

Lääkevalikoima ei ole yhtä monipuolinen kuin meillä. Antibiootteja käytetään paljon huonon hygienian vuoksi. Täällä ilmeisesti tiedetään sen aiheuttamista haitoista, mutta resurssipulan vuoksi ollaan pattitilanteessa. Lääkkeitä - erityisesti kipulääkkeitä - säästellään. Trauma- ja ortopedisellä osastolla potilaille annetaan järjestään parasetamolia. Ihmettelen kovasti, missä kaikki opiaatit  ja muut vahvat kipulääkkeet, mitä meillä käytetään paljon. Kyseisellä osastolla näin kyllä morfiinia lääkekaapissa, mutta sitä käytetään vain spesiaalitapauksissa, kuten bubrenorfiiniakin. Myös Voltaren suppoja on muutaman kerran näkynyt, mutteivät ne ole kauhean yleisiä. Haavan hoito toteutettiin ilmeisesti ilman minkäänlaista puuduttavaa tai kipua lievittävää hoitoa vaikka lääkekaapista olisi löytynyt lidokaiinia. Potilaasta kyllä näki hyvin selvästi kuinka paljon kyseinen toimenpide sattui.

Aseptiikka

Nyt olemme nähneet jopa käsidesiä sairaalalla. Seinillä on myös kuvalliset ohjeet, kuinka kädet tulisi desinfioida. Tätä kuitenkin noudatetaan hyvin vaihtelevasti. Sairaanhoitaja desinfioi kädet n. joka kolmannen potilaan kohdalla lääkkeitä jakaessaan. Tässäkohtaa hän myös otti käsidesiä aivan liian vähän verrattuna siihen, mitä meille on opetettu. Sairaanhoitajilla on myös sormukset, kellot ja korut käsissään. Kengät voivat olla mitä tahansa läpsyistä korkokenkiin. Hanskoja käytetään hyvin säästeliäästi.

Moni asia tehdään samanlailla kuin suomessa, mutta täällä resurssien puute (työvoima, tarvikkeet) näkyy kaikessa. Periaate on sama, mutta välineitä ei ole tarpeeksi. Steriilit välineet on pakattuna uudelleenpestyihin (likaisiin) lakanoihin. Happi tulee pullosta eikä seinästä. Hoitajat valmistavat lääkkeet potilashuoneessa/huoneen ovella, toisinkuin suomessa, jossa se tehdään yleensä lääkehuoneessa. 

Fun Facts of Vietnam

Koska täällä tehdään moni asia hyvin eri tavalla kuin suomessa, ajattelin kertoa joitakin hauskimpia esimerkkejä teillekin.

• Skootterilla voi kuljettaa melkein mitä tahansa, esimerkiksi koko perhe, taulu-tv, iso vaatekaappi, peräkärry ja jääkaappi. Skootterista on moneksi. 

• Kävelytiet ovat oiva paikka jokailtaisen ravintolan pystyttämiselle tai skootterin parkkeeraamiseen. Niin, että lopulta huomaat käveleväsi autotiellä.
• Nukkua voi missä vain. Esimerkiksi skootterin päällä, ahtaalla torilla myytävien tavaroiden päällä, riippukeinussa kadun varressa. Vietnamilaiset ovat mestarinukkujia paikasta riippumatta
• Vietnamilaiset naiset eivät halua ruskettua ja välttelevätkin tämän takia aurinkoa kuin ruttoa. Päivänvalossa he kävelevät varjoissa, vaatteet ovat pitkiä sukkia ja sormikkaita myöten. Kosmetiikkatuotteet ovat järestään whitening. Eli saa olla tosi tarkkana, jos meinaa käyttää tavallisia eikä whitening tuotteita!
• Gekot ovat täällä yleisiä lemmikkejä. Niitä on meidänkin hotellihuoneessa aina välillä. Harmittomia, mutta toivottuja vieraita, sillä ne tappavat hyttysiä
• 
• Hyttyset eivät pidä ääntä, eikä myöskään pistämistä tunne. Pistoksen huomaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa kutittamaan. Kutina ja ne paukamat eivät ole mitään pieniä! (nimim. 20 paukamaa polvesta alaspäin)
• Työturvallisuus on täällä hieman laaja käsite 
• Rahalla selviää monesta tilanteesta, esimerkiksi kun tarvitsee ohittaa vartijat tai poliisi pysäyttää
• Autolla ajotyyli on kamala! Taksikuskit poikkeuksetta ajavat liian isolla vaihteella aina. 40km/h ja 5. vaihde päällä. Sydäntä riipii autojen puolesta. 
• Miehet pitävät paitaa puoliksi ylhäällä, niin että keskivartalo on paljaana
• Talot ovat rakenteeltaan suorakulmaisia niin että lyhyt sivu on kadulle päin
• Mopokypäriä on myös lippiksen muotoisina. Tiedä sitten, kuinka ne oikeasti päätä suojaa
• Monessa paikassa huonekalut on puusta tehty. Luultavasti kankaiset homehtuisivat
• Vietnamilaiset ovat mestareita tekemään asioita ja hengailemaan kyykyssä. Vauvasta vaariin
• Vietnamilaiset eivät osaa jonottaa tai odottaa vuoroaan nätisti. Tämä on järjestykseen tottuneelle suomalaiselle ajoittain vaikea ymmärtää ja aiheuttaa turhautumista

Viime viikkojen kuulumisia

Heippa!
Kuten voittekin kirjoitustahdin hiipumisesta päätellä, on arki alkanut täälläkin. Alkuhuuma on tosiaan takanapäin ja päivät ovat suhteellisen samantyylisiä. Enää ei jokainen kadunkulma ja uusi asia aiheuta ihmetystä eikä tarvetta kuvaamiselle. Näinollen kuviakin on tullut otettua aika vähän. Päiviin on löytynyt rutiini, jota turvallisesti noudattamalla päivät kuluvat joutuisasti. Pieni koti-ikäväkin jo nostaa päätään.

Viimeviikolla tutustuimme perinteiseen lääketieteeseen. Tätähän ei meillä suomessa opeteta ollenkaan, eikä menetelmiä saa edes käyttää terveydenhuollon ammattilaisena, joten täysin uudesta asiasta oli kyse! Harmillisesti koko siipi, jossa nämä tunnit pidettiin, oli erittäin homeessa. Seuraukset  tästä pystyn tuntemaan vieläkin hengitysteissäni.

Suomen sisäilmaongelmat ovat pientä tähän verrattuna...

Opimme akupunktiosta ja moxaamisesta. Akupunktio on suomessakin tunnettu hoitomenetelmä, jota käytetään mm. kivunlievitykseen. Moxaamisen täysi merkitys ei minulle oikein avautunut, mutta ilmeisesti yrttejä polttamalla saatiin aikaan erilaisia vaikutuksia kehossa. Itse länsimaisten oppien edustajana en oikein vakuuttunut moxaamisesta. Akupunktio voi joissakin tapauksissa ollakin ihan toimiva ratkaisu.

Moxaus välineistöä

Erilaisia yrttejä 

Tällä viikolla olemme tutustuneet psykiatrisen osaston toimintaan. Osastolla on 21 potilasta, 8 lääkäriä ja 10 hoitajaa. Ensimmäinen osasto, jossa lääkkeet jaettiin potilaskohtaisiin annoksiin lääkehuoneessa, eikä vasta potilashuoneessa. Ymmärsin, että täällä potilaiden sairaudet ovat aika samanalaisia kuin meillä. Myös samoja lääkkeitä käytetään.  Tutustuimme alkoholistipotilaaseen. Hän oli sairastanut delirium tremensin (alkoholin vieroitusoireista johtuva sekava tila). Lääkäri kertoi potilaan oireista ja hoidosta osastolla. Tämän jälkeen keskustelimme, miten kyseistä potilasta tulisi hoitaa ja alkoholismin yleisyydestä yleisesti Vietnamissa.

Psykiatrian käytävä. Tuollakaan ei liian siistiä ainakaan ollut.

Lista osastolla käytettävistä lääkkeistä. 

Täällä se on kasvava ja iso ongelma erityisesti miesten keskuudessa. Naiset täällä eivät juo, jonka seurauksena lääkäri oli yli 15-vuotisen uran aikana tavannut osastolla vain 2 naispotilasta. Saimme tietää, ettei maassa valvota alkoholin myyntiä mitenkään, eikä yleisesti ole tiedossa alkoholin käytön haittoja. Ajatellaan, että kalja kuuluu hauskanpitoon. Täällä ei myöskään yleisesti ole tiedossa sitä, että alkoholi on haitallista lapsille. Tämä erityisesti on mielestäni tosi surullista.

Ikkunat olivat avoinaisia, tosin kaltereilla varustettuja.

Ensimmäisiä läksiäisiä ja hyvästejäkin on joutunut jo sanomaan osan vaihtarikavereidemme harjoittelun loputtua ja heidän jatkaessaan matkaa. Tämä saa väkisinkin ajattelemaan omaa kotiinpaluuta ja asioita koto-suomessa. Olenkin jo ehtinyt suunnitella erityisesti ruokien suhteen, mitä haluaisin syödä ensimmäiseksi.

Minulla on vielä luonnoksissa muutamia postauksia työn alla... wish me luck!

PS. 15 päivää niin kotimatka voi alkaa!!

Mitä olen tähän mennessä oppinut reissaamisesta? osa 2

Kokosin tähän osan reissussa opittuja asioita. Tästä kannattaa siis ottaa vinkit talteen!

• kärsivällisyyttä ja joustavuutta vaaditaan porukkareissulla

• kannattaa pitää ruoka-ajoista kiinni ja pitää pientä välipalaa aina mukana nälkäkiukun ennaltaehkäisemiseksi

• juo paljon vettä (mielellään mineraalipitoista) + muita juomia niin ei nestehukka iske

• paljon aurinkorasvaa ja vaatteilla suojautumista rantapäivinä + hattu

• turistikierrokset ja muu tekeminen on yllättävän raskasta kuumalla säällä

• hyvät kengät ja rakkolaastarit ovat ehdottomat

• myös hydrocortisonille ja bebanthenille on tullut käyttöä 

• tripadvisor (sovellus, jossa toisten matkailijoiden puolueettomia suosituksia majoituksesta, ruokapaikoista, tekemisestä yms.), maps.me (karttasovellus, joka toimii ilman internettiä) ja valuuttamuunnin ovat käteviä

• samoin kuin paikallinen netillinen liittymä varsinkin jos olet yhtään pitempään

• kannattaa maistaa ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia, voi yllättyä

• Vietnamin liikenne ei ole niin paha, mitä aluksi näyttää. Moottoripyörällä pääsee kätevästi pujottelemaan liikenteen seassa. Toki tarkkana pitää olla kokoajan.

Dong Ba tori

Dong Ba on paikallinen tori. Siellä myydään ruokaa, vaatteita ja käyttötavaroita laidasta laitaan. Mitä tuolta ei löydy, sitä ei ihminen tarvitse. Erityisesti paikalliset käyvät tekemässä ostokset nimenomaan tuolta. Turisteille se tarjoaa mahdollisuuden päästä lähemmäksi paikallista elämäntapaa ja kaupankäyntikulttuuria. 

Torilla myyjät voivat olla tunkeilevia ainakin suomalaiseen makuun. Kyse ei kuitenkaan (vielä) ole yhtä suuresta ahdistelusta kun esimerkiksi Turkissa. Hinnat eivät ole merkittyjä tuotteisiin, eivätkä ne ole kiinteitä. Ideana on siis tinkiä  -  ja paljon. Lähtökohtana on saada ainakin puolet pyyntihinnasta pois. Siltikin kannattaa saada hinta mahdollisimman alas, sillä myyjät yrittävät huijata turisteja. Tuolla kannattaa myös kiinnittää ylimääräistä huomiota rahoihin, sillä kyseinen paikka on taskuvarkaiden paaratiisi.

Kannattaa muistaa, ettei varsinkin merkkivaatteet, kengät ja laukut ole aitoja vaan halpoja kopioita alkuperäisistä. Tämän takia tuleekin miettiä tarkkaan, paljonko niistä haluaa maksaa. Joissakin paikoissa käyvät maksuvälineenä myös dollarit. Kannattaa varata käteistä, korttimaksu tuskin onnistuu monessakaan paikassa.

Me olemme tuolla käyneet useamman kerran kaupoilla. Olen ostanut kengät ja vaatteita sekä joitain käyttötavaroita. Tuolta on hyvä myös ostaa tuliaisia, jos tinkiminen ei ole ongelma. Tuolla myydään mm. riisihattuja, tiikerisalvaa ja kaikkea mahdollista mitä kuvitella saattaa. Paikka itsessään on aika sokkeloinen ja sinne onkin helppo hukuttaa itsensä ja kaverit. 

Hue Festival

Tosiaan, viikonloppuna koitti paljon kaduilla mainostettu Hue festival. Meille ei oikein ollut selvää, millaisesta tapahtumasta onkaan tarkalleen ottaen kyse. Tämä ei selvinnyt vielä festivaalien aikanakaan, mutta näimme kuitenkin hienoja juttuja.

Avajaiset

Avajaiset pidettiin vanhan kaupungin lähettyvillä olevalla kentällä. Sinne oli rakennettu hieno katsomo, lava ja ääni- valosysteemit. Saimme kuitenkin liian myöhään selville, että sinne piti ostaa lippu (emme myöskään tienneet mistä ostaa), joten seurasimme avajaisia nurmikentältä lukuisten paikallisten kanssa. Tuo ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto sinne pystytetyn screenin takia. Näinollen varmaan näimme esitykset jopa paremmin kuin katsomosta käsin. Myös ilotulitukset näkyivät hyvin!

Avajaisissa näkyi paikallista musiikkia ja erilaisia esityksiä. Myös jonkinverran puheita pidettiin. Esitykset olivat hienoja seurattavia. Itselleni niistä tuli mieleen lähinnä kiinassa järjestettyjen olympialaisten avajaiset pienemmässä mittakaavassa. 

Kävimme kansainvälisillä ruokajuhlilla ihmettelemässä menoa. Tuolla oli jos jonkinmoista ruokaa! Tämä oli erityisesti paikallisten suosiossa suuresta kävijämäärästä päätellen.

Vähän palautetta ja vinkkiä seuraaville festivaalikävijöille: tiedottaminen ei ollut parasta mahdollista. Festivaalia mainostettiin paljon, mutta tarkkaa aikataulua ja tapahtumapaikkoja oli tosi vaikea saada selville. Näin järjestelmälliselle suomalaiselle tämä otti vähän koville, mutta ilmeisesti tämäkin on vain osa vietnamilaista kulttuuria. Tietynlainen epätarkkuus kaikessa. En nähtävästi ole vielä 2 kuukaudessa siihen tottunut.

Näimme upean kulkueen sattumalta. Tuolla oli eri maista kotoisin olevia tanssijoita ja muita esiintyjiä, jotka kulkivat ja tanssivat kadulla maalleen tyypillisen musiikin tahtiin. Jotkut soittivat myös itse. 

Oopperaa ja tanssia. 

Upeaa pianomusiikkia hienosti koristellussa miljöössä. Harmillisesti en onnistunut vangitsemaan upeaa ympäristöä kameralle niin hyvin kuin olisin halunnut. 

Hue festivaalien aikaan vaihtui myös kuukausi, mikä tarkoittaa että päivät Vietnamin auringon alla hupenevat kovaa vauhtia. Vielä pitää siis ottaa ilo irti jokaisesta auringonsäteestä, joka täältä irtoaa. Veikkaanpa, ettei suomessa saa nauttia näin aurinkoisista ja lämpimistä säistä ollenkaan. (Toivottavasti siis löydän villasukat kun kotiin palaan!)

Elephant springs 22.4.

Sunnuntaina kohteena oli Elefanttilähteet. Menin tänne opiskelijakolleegani kanssa moottoripyörillä moottoritietä pitkin. Minulla oli suhteellisen vähän tietoa paikasta entuudestaan, eikä nettikään tällä kertaa tarjonnut kaivattua lisäinfoa. Siispä rantakamat reppuun ja menoksi.

Ajomatka tuonne kesti n. 2h suuntaansa. Nopeudesta en osaa sanoa, koska moottoripyörän mittari oli jälleen kerran rikki. Matka sujui leppoisasti upeita maisemia ihaillen. Reitti  kulki läpi tunneleiden, ohi merenrannan. Horisontissa näkyi upea vuoristo.

Sisäänpääsymaksu oli 17 000vnd/henkilö. Lisäksi maksettiin 50 000vnd/hlö oleskelupaikasta. Luulen, että tämä kuitenkin vaihtelee paikasta, sillä minusta tuntui, että rahat menivät paikallisille ihmisille eikä yritykselle. Näin hintapolitiikka voi olla hyvinkin villiä.

Vesi oli aika viileää, mikä oli toisaalta hyvä asia kuumana päivänä. Oleskelutila käsitti joen kivien päälle rakennetun lautalattian ja katoksen siihen päälle. Näin ollen oleskelupaikalta pääsi suoraan uimaan. Vesi oli syvempää, mitä aikaisemmin olin kuvitellut, mutta jalat ylttivät kuuitenkin pohjaan. Luulisin että syvyyskin vaihtelee kohdittain. Jos ei halunnut siirtyä veteen hyppäämällä, piti sinne laskeutua kivien kautta. Näin noustiin myös ylös vedestä.

Paikassa suurinosa väestä oli paikallisia, jotka olivat tulleet viettämään sunnuntaita porukalla. Suosittelenkin lämpimästi ottamaan mukaan piknik eväitä jos tuonne meinaa lähteä. Ruokapaikkoja siellä oli jonkinlaisia, mutta ne olivat enemmän paikallisille suunnattuja. Hygieniataso ei varmastikaan ollut kauhean hyvä, joten menimme muualle syömään.

Keittiö

Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti laguunia, mutta eksyimme. Tämä ei haitannut, sillä moottoritien sijaan ajoimme maisemareittiä aivan merenrannassa upeissa maisemissa. Pysähdyimme kylään maistamaan myös sokeriruokojuomaa (jota myydään melkein joka kadun kulmassa), mistä olimme kuulleet kehuja. Ja hyväähän se oli, mutta todella makeaa.

Reitillä näkyi kalastajien majoja ja koteja. Näimme kun kalastajat huolsivat kalastusvälineitään, kun työmiehet korjasivat junarataa ja kun maanviljelijä muokkasi peltoa vesipuhveli apunaan. Tuonne haluan vielä palata uudestaan. Emme loppujen lopuksi löytäneet laguunia, ja päätimme, että on parempi tulla toisena päivänä uudestaan, sillä aurinko alkoi laskemaan, eikä tiellä ollut katuvaloja.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tälläkertaa.. Upea viikonloppu kaikenkaikkiaan.