Synnyttäminen ja äitiyshuolto Vietnamissa

Uskomukset

Täällä synnytykseen liittyy erilaisia uskomuksia, joita meillä suomessa ei enää ole. Synnyttäessä ei käytetä minkäänlaista lääkkeellistä eikä lääkkeetöntä kivunlievitystä. Ajatellaan, että vauva on tarpeeksi upea palkinto urakasta. Äitien tajunnan menetys synnytyksen aikana ei siis ole ollenkaan tavatonta. Synnytyksen jälkeen on tajolla parasetamolia kipuun. Synnytyssalissa ei äidillä ole myöskään yhtään tukihenkilöä, sillä ajatellaan, ettei nainen saa näyttäytyä miehensä / äitinsä nähden heikkona. Synnytyksen jälkeen nainen ei myöskään saa peseytyä kuukauteen. Näinollen sairaalassa ei edes ole suihkuja tätä varten. Naisille tarjotaan mahdollisuus pyyhkiä itseään kosteilla kääreillä, mutteivät he yleensä sitä tee. Sen sijaan naiset käyvät saunassa, jossa on paikallisia parantavia yrttejä. Sairaalan henkilökunta yrittää kannustaa naisia peseytymiseen, mutta äidit ja anopit yrittävät pitää tästä perinteestä kiinni. Synnyttäneet käyttävät myös puuvillatuppoja korvissa, koska uskotaan, että ne estävät bakteerien pääsyn kehoon korvien kautta. Synnytyksen jälkeen naisen tulee olla 100 vuorokautta kodin ja yhden huoneen sisällä.

Täällä uskotaan myös, että jos raskaana oleva nainen toivoo normaalia synnytystä ja hän tuntee naisen, jonka synnytys on mennyt hyvin sekä vauva on terve ja hyvinvoiva, voi hän pyytää kyseisen vauvan vaatteita omalle vauvalleen ennen synnytystä. Tämän uskotaan tuovan hyvää onnea.

Uskomuksia on myös liittyen napanuoraan ja istukkaan, kun vauva syntyy. Napanuora säilytetään ja kuivatetaan auringonvalossa. Sitten se laitetaan pulloon. Kun syntyy toinen lapsi, tehdään samoin. Ajatellaan, että näin sisarukset rakastavat toisiaan. Istukka puolestaan haudataan talon pihalle. Kun lapsi muuttaa pois kotoa, ajatellaan, että hän ikävöi kotiin, kun osa hänestä on aina kotona. 

 Täällä lääkäri ei saa paljastaa vauvan sukupuolta ennen syntymää. Vallalla on ollut ajattelu, että poikalapset ovat arvokkaampia perheelle, sillä kun tyttölapsi menee naimisiin, liittyy hän osaksi miehen perhettä. Koska täällä ei ole sosiaaliturvaa, lapset pitävät huolta vanhemmista, kun he tulevat vanhaksi. Kun vanhempi kuolee, lapsen pitää järjestää juhlat vuosittain vanhemman kuolinpäivänä. Yritin kysyä, kuinka kauan tätä perinnettä jatketaan, mutten saanut siihen vastausta.

Jos nainen työskentelee työnantajan alaisuudessa ja jos hän on ottanut vakuutuksen, saa hän palkkaa 6 kuukauden äitiysloman ajalta saman verran kuin normaalisti töissä ollessaan. Mikäli hänellä ei ole vakuutusta, ei hän saa rahaakaan. Isät saavat olla pois työstä 3-4 päivää vauvan syntymän johdosta. On tärkeää, että isä on sairaalassa syntymän hetkellä, mutta hän ei saa mennä synnytyssaliin. Suurimmalla osalla väestöstä on vakuutus, joka kattaa 80% sairaalakuluista. Jos vakuutusta ei ole, joutuu kaiken maksamaan itse. Erityisen köyhä voi saada "köyhäinkortin", jolloin hänen ei tarvitse  maksaa hoidosta.

Täällä naiset synnyttävät ensimmäisen lapsen keskimäärin 20-30-vuotiaana. Perhe käsittää äidin, isän sekä lapset. Samaa sukupuolta olevien suhteet eivät ole yleisesti hyväksyttäviä. Niitä on ilmeisesti jonkin verran, mutta täällä Huessa se ei saa näkyä mitenkään ulospäin. Ho Chi Minh City on kuulemma avoimempi tämän asian suhteen. Perheessä on yleensä 1-2 lasta. Aikaisemmin on ollut voimassa sääntö, jonka mukaan perhe joutuu maksamaan sakot, jos saa 3. lapsen. Myöskään mies ei pysty etenemään urallaan. Sääntö on koskenut valtion virassa olevia, esim. opettaja, lääkäri. Tämän vuoden alusta tämä sääntö on kuitenkin poistunut.

Potilassänky. Yleensä sängyissä ei ole patjoja ollenkaan, sänkyjen liikytettavuudesta/säädettävyydestä puhumattakaan.

Synnyttäminen

Vietnamissa nainen tulee synnyttämään sairaalaan tai pienemmän kylän klinikalle. Klinikalla voi synnyttää vain uudelleensynnyttäjä. Jos vauvalla todetaan ennen syntymää jokin sairaus, synnytyksessä on tarpeen mukaan erikoislääkäri, joka auttaa vauvaa parhaalla mahdollisella tavalla syntymän jälkeen.

Synnytyssalissa on äidin lisäksi kätilö ja lääkäri aina paikalla. Lääkäri voi tehdä episiotomian (täällä tehdään myös klo 7 tai 5 kohdalle) tarvittaessa. Lisäksi jos tulee repeämiä, ompelee lääkäri ne paikallispuudutuksessa (kaverini tosin sanoi, ettei puudute ollut riittävä, kun oli katsomassa tilannetta). Tällöin äidit saavat automaattisesti antibioottihoidon. Kaikki naiset synnyttävät samassa asennossa, eivätkä he voi vaikuttaa synnytysasentoon itse, toisin kuin suomessa. Samassa synnytyssalissa  voi olla kaksi naista synnyttämässä samaan aikaan. Synnytyksen jälkeen äiti saa vauvan kenguruhoitoon, kuten meillä suomessakin. Aikaisemmin täällä oli tapana pitää äitiä tarkkailussa 2h synnytyksen jälkeen ja vasta sitten äiti sai nähdä vauvan.

Tutkimushuone. Meille kerrottiin, että synnytyssali näyttää samalle.

Äidit ovat synnytyksen jälkeen vuorokauden synnytysosastolla vauvan kanssa, jonka jälkeen heidät siirretään synnyttäneiden osastolle. Tällöin vauva pestään ensimmäisen kerran sairaanhoitajan toimesta. Yksi sairaanhoitaja pesee 60 vauvaa päivässä. Toiminta tapahtui liukuhihnalla. Isä tai isoäiti antoi vauvan, puhtaat vaatteet ja pyyhkeen ja pesuaineen hoitajalle, joka vei vauvan pesuhuoneeseen. Vauva riisuttiin, pestiin samanlailla kun suomessa ja puettiin. Samalla puhdistettiin napa Betadinella. Sitten vauva vietiin käytävässä odottavalle perheenjäsenelle takaisin. Ammetta ei puhdistettu eri vauvojen välillä eikä hoitaja käyttänyt hanskoja/pessyt omia käsiään vauvojen välillä. 

Sairaalassa vietetään keskimäärin 2-3 vuorokautta alatiesynnytyksen jälkeen ja 4-5 vuorokautta keisarinleikkauksen jälkeen. Täällä kaikki äidit saavat järjestään suonensisäisiä antibiootteja leikkauksen jälkeen. Kun he kotiutuvat, antibiootti jatkuu muutamia päiviä suun kautta otettavassa muodossa.

Lista synnytysosaston lääkkeistä.

Neuvolajärjestelmä

Vietamissa on myös kutakuinkin samanlainen neuvolajärjestelmä kuin suomessa. Vietnamissa mies on mukana äidin neuvolakäynneillä, muttei saa tulla ultrahuoneeseen sisälle. Odottavat äidit käyvät säännöllisesti tarkastuksissa ja joka kerta heiltä mitataan verenpaine, otetaan verikokeet (ainakin hepatiitti B), virtsan glukoosi ja proteiini raskausmyrkytyksen varalta. Kysellään, miten raskaus on edennyt ja onko jotain erityisiä oireita ollut. Neuvolassa kerrotaan synnytyksen käynnistymisen merkit ja milloinka pitää tulla sairaalaan. Synnytyksen jälkeen 1 ja 2 viikon kohdalla kotiutumisesta äidille tehdään jälkitarkastus. Vauva pitää viedä terveyskeskukseen joka kuukausi, kunnes hän täyttää 1 vuoden. Tällöin annetaan rokotuksia. Rokotukset kustantaa valtio.

Sairaala-alueen kartta.

Minulle suurimmat yllätykset olivat tosiaan luomuna synnyttäminen ja se, ettei isä saa olla mukana synnytyksessä. Myöskin uusia asioita olivat uskomukset, jotka sitkeästi pitävät pintansa. Olin myös positiivisesti yllätynyt neuvolajärjestelmästä ja sen kattavuudesta. Kuvittelin, ettei täällä ole sellaista tai ainakaan näin hyvää järjestelmää.

Toivottavasti tämä hieman valaisee teitä lukijoita äitiyshuollosta ja synnyttämisestä. Oli hieman vaikea saada aikaan yhtenäistä tekstiä, sillä meille ei ole pidetty mitään luentoa aiheesta, vaan kaiken olemme saaneet selville kyselemällä kysymyksiä. Toisinaan kielimuuri estää kommunikoinnin puolin ja toisin.