Sairaanhoitajana Vietnamissa

Sairaanhoitajan koulutus Vietnamissa kestää 3 tai 4 vuotta. 4-vuotinen koulutus on parempi ja sen ansiosta voi saada vaativampia työtehtäviä ja korkeampaa palkkaa. 1. ja 2. opiskeluvuosi opiskellaan yleisiä asioita, sen jälkeen alkavat erikoistumisopinnot. Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat eri erikoisaloilla 5 viikkoa kerrallaan. Erikoisaloja ovat mm. gastro, sisätaudit, ensiapu, lapset ja korva- nenä ja kurkkutaudit jne. Opiskelu maksaa 6 000 000VND eli n. 213€ lukuvuodessa. Valtio tukee opiskeluja maksamalla yliopistoille, jotta lukukausimaksut eivät olisi niin suuria. Mutta silti summa on suhteellisen suuri paikallisille.

Täällä ei myöskään ole erikseen ensihoitajia, kätilöjä, terveydenhoitajia, fysio-, toiminta- tai puheterapeuteista puhumattakaan. Opiskelujen jälkeen sairaanhoitajan pitää työskennellä yliopistosairaalassa vähintään 9 kuukautta saadakseen laillistetun tutkinnon.

Lääkärit täällä opiskelevat 6 vuotta ja erikoistuvat 2 vuotta. Heidän pitää työskennellä 1,5 vuotta sairaalassa valmistumisen jälkeen saadakseen tutkinnon laillistetuksi. Sairaanhoitaja on lääkärin kanssa tasa-arvoinen työpari, mutta lääkäri antaa määräykset ja viime kädessä päättää hoidosta. Täällä arvostetaan yleisesti sairaanhoitajan ammattia. Sain käsityksen, että enemmän kuin suomessa. Ihmiset tietävät kuinka kovasti sairaanhoitajat työskentelevät palkkaansa nähden.

Keskimäärin sairaanhoitaja tienaa 3 000 000 - 4 000 000VND eli n. 106-140€ kuukaudessa. Tämä ei kuulemma ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä korvaus vastuusta ja työmäärästä, jota he tekevät. Viikonloppu- ja iltalisiä ei täällä tunneta. Yövuorosta maksetaan 18 000 VND eli 0,64€ kokonaisuudessaan. Yövuoro kestää aamu 7 seuraavan aamun 7 eli 24h. Alkaa meidänkin lisät ja palkat suomessa tuntua tässäkohtaa aika erityisiltä. Ei meidän asiat olekkaan niin huonosti mitä annetaan ymmärtää. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa perspektiiviä asioille, mitä reissatessa saa.

Paikallinen ambulanssi

Hoitotyön eroavaisuudet ja yhtäläisyydet

Lääkehoito
Täällä suonensisäiset lääkkeet annetaan suoraan neulalla ja ruiskulla suoneen. Antibiootit annetaan myöskin näin eikä niitä laimenneta infuusioksi. Huomasin, että tämä aiheuttaa potilailla kirvelyä. Spesiaalitapauksissa lääke annetaan kanyylin kautta, mutta tällöinkin jos kyseessä on antibiootti, annetaan se stoossina. 

Lääkevalikoima ei ole yhtä monipuolinen kuin meillä. Antibiootteja käytetään paljon huonon hygienian vuoksi. Täällä ilmeisesti tiedetään sen aiheuttamista haitoista, mutta resurssipulan vuoksi ollaan pattitilanteessa. Lääkkeitä - erityisesti kipulääkkeitä - säästellään. Trauma- ja ortopedisellä osastolla potilaille annetaan järjestään parasetamolia. Ihmettelen kovasti, missä kaikki opiaatit  ja muut vahvat kipulääkkeet, mitä meillä käytetään paljon. Kyseisellä osastolla näin kyllä morfiinia lääkekaapissa, mutta sitä käytetään vain spesiaalitapauksissa, kuten bubrenorfiiniakin. Myös Voltaren suppoja on muutaman kerran näkynyt, mutteivät ne ole kauhean yleisiä. Haavan hoito toteutettiin ilmeisesti ilman minkäänlaista puuduttavaa tai kipua lievittävää hoitoa vaikka lääkekaapista olisi löytynyt lidokaiinia. Potilaasta kyllä näki hyvin selvästi kuinka paljon kyseinen toimenpide sattui.

Aseptiikka

Nyt olemme nähneet jopa käsidesiä sairaalalla. Seinillä on myös kuvalliset ohjeet, kuinka kädet tulisi desinfioida. Tätä kuitenkin noudatetaan hyvin vaihtelevasti. Sairaanhoitaja desinfioi kädet n. joka kolmannen potilaan kohdalla lääkkeitä jakaessaan. Tässäkohtaa hän myös otti käsidesiä aivan liian vähän verrattuna siihen, mitä meille on opetettu. Sairaanhoitajilla on myös sormukset, kellot ja korut käsissään. Kengät voivat olla mitä tahansa läpsyistä korkokenkiin. Hanskoja käytetään hyvin säästeliäästi.

Moni asia tehdään samanlailla kuin suomessa, mutta täällä resurssien puute (työvoima, tarvikkeet) näkyy kaikessa. Periaate on sama, mutta välineitä ei ole tarpeeksi. Steriilit välineet on pakattuna uudelleenpestyihin (likaisiin) lakanoihin. Happi tulee pullosta eikä seinästä. Hoitajat valmistavat lääkkeet potilashuoneessa/huoneen ovella, toisinkuin suomessa, jossa se tehdään yleensä lääkehuoneessa.