Arjen fiiliksiä

Ensimmäinen viikko maapallon toisella puolella on taputeltu kasaan. Nopeasti ympäristön vaihdokseen on tottunut ja koenkin, ettei suurempaa kulttuurishokkia ole vielä tullut. Tikuilla syöminen sujuu jo hyvin eikä liikenteen meteliin kiinnitä enää huomiota. Olemme saaneet myös joitakin käytännön asioita hoidettua, kuten hankittua puhelinliittymät, jäsenyyden läheisen hotellin uima-altaalle ja löytäneet kauppoja. Myös lähikadut alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi. Olemme myös löytäneet ravintoloita, joissa puhutaan edes hieman englantia ja menut ovat englanniksi. Helpottaa suuresti tilaamisen yhteydessä. Teiden ylityskin sujuu jo ongelmitta. Tästä voit lukea myöhemmin lisää. Englannin puhuminen alkaa olla helpompaa, eikä aina tajuakkaan hakevansa tietoa ja lukevansa englanniksi. Olen myös saanut nostettua ensimmäisen kerran rahaa automaatista onnistuneesti. Jännityksellä odotan, kopioitiinko minun kortti rikolliseen tarkoitukseen ja tili on tyhjä seuraavalla kerralla. Toivotaan, ettei näin olisi, ainakaan kaverini tili ei ole tyhjentynyt ja hän on nostanut rahaa jo useamman kerran.

Pahempaa koti-ikävää ei vielä ole ilmennyt. Lähinnä näen unia kotiympäristöstä ja herätessä muistankin, etten enää ole kotona. Eräs yö näin unta tänne lähtemisestä, kunnes tajusin jo olevani täällä. Yhteyttä suomeen olen voinut pitää helposti sosiaalisen median kautta, koska langaton internetverkko on hyvin saatavilla melkein kaikkialla. Skype puhelut onnistuvat myös kohtuullisen hyvin, toisinaan ne saattavat hieman pätkiä. Haastetta tuo aikaero, joka on 5 tuntia. Jos kello on täällä 12 keskipäivällä, on se suomessa 7 aamulla.

Pilvinen ja sateinen sää on hieman latistanut tunnelmaa sekä mielialaa. Jossain kohtaa ulkona syöminen käy varmasti raskaaksi ja haluaisi tehdä itsekin ruokaa. Tällähetkellä ruuanlaitto rajoittuu lähinnä veden keittämiseen keittimellä ja nuudelikippoon kaatamiseen. Pulloveden hankkiminenkaan ei enää aiheuta niin suuria ponnisteluja kuin viikko sitten. Nyt tiedämme supermarketin sijainnin ja myöskin aivan lähikadulta saa ostettua vettä tarvittaessa.

Pikkuhiljaa arvostus omaa arkea kohtaan alkaa nostaa päätään. Onkin ihan mukava, että on tuttu ympäristö, jossa kaikki ymmärtävät mitä puhut omalla äidinkielellä. Tiedät mistä kaupasta saat ostettua mitäkin ja viralliset asiat hoituvat sutjakasti. Toki en valita, on suorastaan luksusta, että aamupala tehdään, ei tarvitse käydä kaupassa niin usein ja ostokset ovat pieniä. Pyykkien osalta riittää, että jättää ne vastaanottoon aamulla ja hakee puhtaat pyykit illalla. Roskat vie siistijä ja huone siivotaan joka päivä. Oman arjen rutiiniaskareet tekee joku muut, jolloin aikaa vapautuu muuhun. Koulu ei toistaiseksi ole myöskään rasittanut liikaa, mikä omalta osaltaan vapauttaa aikaa myös muuhun tekemiseen.

Tämmösiä mietteitä tälläkertaa 😀 

-Hanna