Elephant springs 22.4.

Sunnuntaina kohteena oli Elefanttilähteet. Menin tänne opiskelijakolleegani kanssa moottoripyörillä moottoritietä pitkin. Minulla oli suhteellisen vähän tietoa paikasta entuudestaan, eikä nettikään tällä kertaa tarjonnut kaivattua lisäinfoa. Siispä rantakamat reppuun ja menoksi.

Ajomatka tuonne kesti n. 2h suuntaansa. Nopeudesta en osaa sanoa, koska moottoripyörän mittari oli jälleen kerran rikki. Matka sujui leppoisasti upeita maisemia ihaillen. Reitti  kulki läpi tunneleiden, ohi merenrannan. Horisontissa näkyi upea vuoristo.

Sisäänpääsymaksu oli 17 000vnd/henkilö. Lisäksi maksettiin 50 000vnd/hlö oleskelupaikasta. Luulen, että tämä kuitenkin vaihtelee paikasta, sillä minusta tuntui, että rahat menivät paikallisille ihmisille eikä yritykselle. Näin hintapolitiikka voi olla hyvinkin villiä.

Vesi oli aika viileää, mikä oli toisaalta hyvä asia kuumana päivänä. Oleskelutila käsitti joen kivien päälle rakennetun lautalattian ja katoksen siihen päälle. Näin ollen oleskelupaikalta pääsi suoraan uimaan. Vesi oli syvempää, mitä aikaisemmin olin kuvitellut, mutta jalat ylttivät kuuitenkin pohjaan. Luulisin että syvyyskin vaihtelee kohdittain. Jos ei halunnut siirtyä veteen hyppäämällä, piti sinne laskeutua kivien kautta. Näin noustiin myös ylös vedestä.

Paikassa suurinosa väestä oli paikallisia, jotka olivat tulleet viettämään sunnuntaita porukalla. Suosittelenkin lämpimästi ottamaan mukaan piknik eväitä jos tuonne meinaa lähteä. Ruokapaikkoja siellä oli jonkinlaisia, mutta ne olivat enemmän paikallisille suunnattuja. Hygieniataso ei varmastikaan ollut kauhean hyvä, joten menimme muualle syömään.

Keittiö

Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti laguunia, mutta eksyimme. Tämä ei haitannut, sillä moottoritien sijaan ajoimme maisemareittiä aivan merenrannassa upeissa maisemissa. Pysähdyimme kylään maistamaan myös sokeriruokojuomaa (jota myydään melkein joka kadun kulmassa), mistä olimme kuulleet kehuja. Ja hyväähän se oli, mutta todella makeaa.

Reitillä näkyi kalastajien majoja ja koteja. Näimme kun kalastajat huolsivat kalastusvälineitään, kun työmiehet korjasivat junarataa ja kun maanviljelijä muokkasi peltoa vesipuhveli apunaan. Tuonne haluan vielä palata uudestaan. Emme loppujen lopuksi löytäneet laguunia, ja päätimme, että on parempi tulla toisena päivänä uudestaan, sillä aurinko alkoi laskemaan, eikä tiellä ollut katuvaloja.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tälläkertaa.. Upea viikonloppu kaikenkaikkiaan.