6. Harjoitteluviikko (16.4.-20.4.)

Maanantaiksi olimme tehneet kirjallista materiaalia haastattelun pohjalta potilaalle. Keskustelimme tästä opettajan kanssa ja hän kertoi parannusehdotuksia.

Tiistaina meidän oli tarkoitus pitää potilasohjaus munuaisten vajaatoiminnasta potilaallemme, mutta tämä ei käynyt, sillä potilas oli jo poistunut sairaalasta. Tämä siirtyi siis seuraavalle päivälle ja samalla vaihtui potilaskin 15- vuotiaasta 8-vuotiaaseen. Valmistauduimme siis ohjaamaan 8-vuotiasta vasta diagnoosin saanutta potilasta.

Osaston käytävä. Liikuteltavalla kapealla potilassängyllä on tämän maan steriilejä välineitä uudelleenpestyihin lakanoihin kiedottuina. 

Tästä kokemuksena jäi, että täällä ilmeisesti pidetään vielä 15-vuotiasta lapsentasoisena, sillä opettaja käski useaan kertaan lisäämään kuvia ja vähentämään tekstiä. Ymmärrän kyllä, että pienelle lapselle kuvat kertovat enemmän kuin teksti ja ovat mielekkäämpiä lukea, mutta 15-vuotias kyllä jaksaa lukea pienen infovihkosen läpi, vaikkei siinä olisikaan niin paljoa kuvia. Suomessa 15-vuotias otetaan vahvasti mukaan koko hoitoprosessiin ja häntä kannustetaan ottamaan vastuuta omasta sairaudesta. Täällä tämä vastuu on ilmeisesti kokonaan vanhemmilla.

Happi tulee täällä pulloista, eikä seinästä kuten suomessa. 

Keskiviikkona meille selvisi potilaan tavattuamme, että ohjaammekin sekä häntä, että hänen vanhempaansakin. Kyseisellä henkilöllä oli ollut sairaus jo useita vuosia. Tämä tietysti harmitti, sillä olimme varustautuneet ohjaamaan potilasta, joka oli saanut diagnoosin vasta äskettäin. Selvisimme ohjaustilanteesta kuitenkin kunnialla loppuun saakka.

Tämän jälkeen haastattelimme pienissä ryhmissä ripulista ja keuhkokuumeesta kärsivän lapsen vanhempia. Tarkoituksena on tehdä heille hoitosuunnitelmat samaan tapaan kuin suomessakin harjoittelemme. Taulukkoon tulee potilaan tarve (sairaus), hoitotyön havainnot (oireet), hoitotyön suunnitelma (suunnitellaan mitä tehdään olon paranemiseksi),  toiminnot (toteutetaan suunnitelma) ja arviointi (arvioidaan, paraniko, huononiko vai pysyikö tilanne samana).

Minulle uutena asiana tuli tänään esille se, että täällä antibiootit määrätään usein kokeellisesti. Eli ensin aloitetaan antibiootti, jonka jälkeen seurataan sen vaikuttavuutta. Jos se ei tehoa, todetaan, että antibiootti oli väärä ja vaihdetaan se uuteen. Bakteeriviljelyä käytetään täällä vain harvoissa tapauksissa. Suomessa otetaan aina bakteeriviljely ennen antibiootin aloitusta, jotta voidaan määrittää taudinaiheuttaja tarkasti ennen antibiootin aloitusta. Tällöin voidaan valita juuri kyseiseen taudinaiheuttajaan vaikuttava antibiootti ja näin säästää laajakirjoisia (tappaa useita taudinaiheuttajia) antibiootteja vakavempiin tilanteisiin.

Osa odotusaulaa. Yleensä tämä on täynnä ihmisiä, lähinnä omaisia.