Bach Ma National Park

Olimme suunnitelleet Bach Ma luonnonpuistossa vierailua jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa ajankohtaa ei vielä ollut tullut vastaan. Päätimme kuitenkin, että on aika alkaa toteuttaa suunnitelmia, sillä tänään meillä on jäljellä tasan 40. päivää ennen lähtöä. Aamulla siis nokka kohti Bach Ma luonnonpuistoa vuokra-autolla. Onneksi kuski sisältyi pakettiin, sillä vaikka mopolla täällä olenkin ajanut, en uskaltaisi autolla ajaa varsinkaan kapeilla vuoristoteillä. 

Huesta ajomatka lipunmyyntipisteelle kesti n. 1h ja siitä ylös vuorelle 1400 metrin korkeuteen puolisen tuntia. Sisäänpääsymaksu oli 60.000VND eli  2,15€/hlö. 

Ensimmäisenä kävimme kyseisen vuoren huipulla, josta oli upeat maisemat joka puolelle. Olimme pilvien yläpuolella!! 

Tämän jälkeen suuntasimme hieman alemmaksi suoraan viidakkoon 😁. Polku oli pudoneiden lehtien peittämä. Niiden alla risteilivät puiden juurakot. Erilaiset saniaiset ja bambukasvit reunustivat polkua. Toisinaan jostain korkeuksista roikkui köynnöskasvi, joka tarrasi kiinni ihoon ja vaatteisiin, jos ei ollut tarkkana. Reitillä oli joitakin alunperin betonisia portaita, mutta ne olivat kohtalaisessa tai huonossa kunnossa keskimäärin. 

Viidakon suojassa ilma oli mukavan viileää, tosin shortsit jalassa ja t-paidassa tuli silti hiki tuolla kävellessä. Varmaan kyseessä oli myös viidakon kosteus, joka sai hien virtaamaan...

Tämän jälkeen kävimme katsomassa ensimmäistä vesiputousta. Reitti vesiputoukselle lähti suoraan vuorenrinnettä pitkin kulkevalta autotieltä. Heti tieltä alkoi todella jyrkkä laskeutuminen kohti vesiputousta. Oikeastaan puiden välissä oli ainoastaan vaijeri, josta kiinni pitämällä laskeutuminen takaperin onnistui jotenkuten. 

Alhaalla meitä odotti upea vesiputous liukkaine kivineen. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Tämän jälkeen siirryimme autolla kohti seuraavan reitin alkamiskohtaa. Jossain kohtaa reitti muuttui aika vaikeakulkuiseksi, kunnes polku risteytyi. Extreme reitti jatkui suoraan joen vartta pitkin tisen reitin kiertäessä viidakon puolella. Valitsimme seikkailunhaluisina tottakai extremereitin. Tämä oli haasteellinen mutta myös erittäin palkitseva reittivalinta. Paikoitellen reitti oli vaikeakulkuinen ja ainoana turvasysteeminä toimi kallioon kiinnitetty vaijeri, josta pidettiin käsin kiinni. Oli siellä erään puusillan (kaksi lankkua) ylitys, jota ei oltu mitenkään kiinnitetty ja kaiken lisäksi se keikkui. Myöskin yksi pystysuora laskeutuminen suoritettiin puoliksi kallioon nojaavilla tikkailla, vaijerista ainoastaan kädellä kiinni pitäen. Jottei tämä vielä ollut tarpeeksi haastavaa reput selässä, alkoi sataa, jolloin kivet muuttuivat entistä liukkaammiksi. Kaikesta tästä selvisimme kuitenkin ehjin nahoin (uskokaa tai älkää) ja vieläpä suhteellisen hyvävointisina.

Reitille kuului myös vesien ylittämistä kahlaamalla. Tarkkana sai siis olla sekä liukastumisen että irtokivien kanssa. Tähän kun vielä lisätään turistikuvien ottaminen mahdollisimman hienoissa  (ei tosin kaikista helpoiten saavutettavissa) paikoissa, on ihme ettei haavereita sattunut. 

Lopuksi menimme vielä katsomaan suurinta vesiputousta sen päältä. Emme enää lähteneet kapuamaan alas, sillä rinne oli todella jyrkkä. Maisemat ylhäältä olivat kuitenkin henkeäsalpaavat! Katosi kyllä elämän murheet siellä niitä ihastellessa. 

Olimme pilvien yläpuolella. 

Kaikenkaikkiaan olimme metsässä yhteensä 5 tuntia ja matkaa kertyi 10km. Tästä voi siis päätellä etenemisvauhdin. Liekö siihen vaikuttanut maaston haasteellisuus vai lukuisat turistikuvat...ken tietää.

Minun vinkit tänne reissaavalle:

-mieti omaa fyysistä kuntoa ja jaksamista reittien vaativuustason mukaan

-mukaan reilusti vettä, vaikka viidakossa onkin viileää, kuluu sitä paljon

-mukaan evästä. Viidakossa ei ole taukopaikkoja

-wc-paperi, jos hätä yllättää

-hyvät kengät ovat ehdottomat! Lenkkareilla pärjäsi hyvin. Varaudu kastelemaan kengät.

-kamat on helppo kantaa repussa, tämä vapauttaa kädet kiipeilyyn ja tasapainoiluun

-tyhjiä muovipusseja roskia varten. Tuolta pitää tuoda kaikki roskat mukanaan pois. On jokaisen vastuulla kantaa kortensa kekoon, että tämä paikka pysyy siistinä tulevillekin sukupolville

-GoPro-kamera. Tarvittaessa kännykkää suojaava vedenkestävä pussi on myös hyvä. (olisi harmi, jos hienot kuvat menisivät pilalle kännykän kastuessa)

Seikkailunhaluisille ja upeiden maisemien metsästäjille suosittelen ehdottomasti tätä kohdetta!