Täällä sitä nyt ollaan, maailman toisella puolella. Reissuaminen tänne kesti kokonaisuudessaan reilun vuorokauden verran. Lentoyhtiönä Vietnam Airlines oli loistava kokemus, turhaan etukäteen epäilin sitä. Henkilökunta oli ystävällistä, jokaisella oli omat peitto ja tyyny sekä viihdejärjestelmä. Ruokaa saatiin 2 kertaa ja itse sain vielä extrakierroksen nuudeleita nälän iskiessä salakavalasti.
Kotoa lähtiessä fiilikset olivat hyvin ristiriitaiset. Olen halunnut lähteä vaihtoon jo monia vuosia, mutta silti teki mieli viime hetkellä peruuttaa koko lähtö. Eniten jännitti ikävä läheisiä kohtaan. Nyt nämä fiilikset ovat kuitenkin jääneet taka-alalle ja tilalle on tullut uuden ihmettelyä ja ihastusta paikkaa kohtaan.
Kotoa lähtiessä kaksikaan takkia ei ollut riittävästi pitämään kylmää loitolla ja nyt täällä shortsitkin tuntuvat liian kuumilta sääolosuhteisiin. +28 astetta lentokoneen kuulutuksen mukaan lämpöä on. Siltä se myös tuntuu. Hiki valuu, vaikka olisi vain paikoillaan. Huoneessamme on onneksi kuitenkin toimiva ilmastointi, mikä tekee pohjoismaisen olosta siedettävän. Tänään ei edes aurinko paistanut, mielenkiinnolla jään odottelemaan, kuinka kuuma täällä vielä voikaan olla.
Ensimmäiset fiilikset ovat aika väsyneet ja päivä onkin mennyt suurilta osin lepäillessä. Saavuimme hotellille ja lepäsimme hetken, jonka jälkeen lähdimme katsastelemaan miltä uusi kotiympäritömme näyttää. Kävelimme lähiympäristössä ja teimme vältämättömiä vesi ja iltapalaostoksia lähikaupassa. Hotelliin saapuessamme kukko kiekui ja katukoira toivotti meidä tervetulleeksi.
Ensimmäinen ateriakin on jo nautittu. Ruokana paikallista nuudelikeittoa possun lihalla. Lisäksi erikoisia jonkun kasvin lehteen käärittyä tahnaa. Ruoka ei täällä ole hinnalla pilattu, 4:n henkilön iso keitto ja vesipullot masoivat n. 7e. Kadulla paikalliset myyvät mitä erikoisemman näköisiä hedelmiä, joiden nimistä tai syömistavoista minulla ei ole aavistustakaan.
 |
| Puikoilla syömisharjoitukset aloitettiin saman tien! Oli hiukka haasteellista, mutta kylläiseksi tuli. |
Riisihattuja on myöskin bongattu ihan urakalla ja tavoitteena olisikin löytää sellainen itselle. Ilmankosteus täällä on huipussaan. Tämän takia monet talot kärsivät pahoin homeongelmista. Hotellihuoneessamme on vain vähän näkyviä pilkkuja, joten taisi käydä hyvä tuuri sen suhteen. Hotelli on siisti ja ainakaan toistaiseksi ei ole näkynyt eriskummallisia öttiäisiä tai muitakaan epäilyttäviä olentoja.
Kadut ovat värikkäitä ja talot rakennettu vieri viereen. Toisinaan kadut ovat hyvinkin kapeita ja liikenteen kanssa saa olla tarkkana. Pari kertaa onnistuimme ylittämään kadun onnistuneesti, mutta tämä vaatii selkeästi vielä treenaamista, jotta se olisi helpompaa. Jopa todella nuoret, ~ 10 vuotiaat, ajavat jonkinlaisella moottoroidulla kulkuvälineellä. Skootteireita ja mopoja on myöskin paljon. Liikennesäännöt ovat toistaiseksi hieman hämärän peitossa, mutta ehkä nekin selvenevät ajan kuluessa. Osa ihmisistä käyttää naamamaskia koko ajan. Toisinaan kadulla on hajutonta ja siistiä, mutta paikoitellen sikalan haju tulvii nenään ja saa olla tarkkana, ettei astu mätäneviin roskiin.
Tapaamme yhteyshenkilön koululla maanantaina, joten nyt meillä on aikaa toipua jet lagista, löytää ruokapaikkoja ja tutustua muuten ympäristöön. Ilmeisesti täällä ei paljoa turisteja ole, sillä monet ihmiset tuijottvat meitä pitkään. Koululaiset tervehtivät iloisesti myöskin.
Näihin tunnelmiin, Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)