Viime viikkojen kuulumisia

Heippa!
Kuten voittekin kirjoitustahdin hiipumisesta päätellä, on arki alkanut täälläkin. Alkuhuuma on tosiaan takanapäin ja päivät ovat suhteellisen samantyylisiä. Enää ei jokainen kadunkulma ja uusi asia aiheuta ihmetystä eikä tarvetta kuvaamiselle. Näinollen kuviakin on tullut otettua aika vähän. Päiviin on löytynyt rutiini, jota turvallisesti noudattamalla päivät kuluvat joutuisasti. Pieni koti-ikäväkin jo nostaa päätään.

Viimeviikolla tutustuimme perinteiseen lääketieteeseen. Tätähän ei meillä suomessa opeteta ollenkaan, eikä menetelmiä saa edes käyttää terveydenhuollon ammattilaisena, joten täysin uudesta asiasta oli kyse! Harmillisesti koko siipi, jossa nämä tunnit pidettiin, oli erittäin homeessa. Seuraukset  tästä pystyn tuntemaan vieläkin hengitysteissäni.

Suomen sisäilmaongelmat ovat pientä tähän verrattuna...

Opimme akupunktiosta ja moxaamisesta. Akupunktio on suomessakin tunnettu hoitomenetelmä, jota käytetään mm. kivunlievitykseen. Moxaamisen täysi merkitys ei minulle oikein avautunut, mutta ilmeisesti yrttejä polttamalla saatiin aikaan erilaisia vaikutuksia kehossa. Itse länsimaisten oppien edustajana en oikein vakuuttunut moxaamisesta. Akupunktio voi joissakin tapauksissa ollakin ihan toimiva ratkaisu.

Moxaus välineistöä

Erilaisia yrttejä 

Tällä viikolla olemme tutustuneet psykiatrisen osaston toimintaan. Osastolla on 21 potilasta, 8 lääkäriä ja 10 hoitajaa. Ensimmäinen osasto, jossa lääkkeet jaettiin potilaskohtaisiin annoksiin lääkehuoneessa, eikä vasta potilashuoneessa. Ymmärsin, että täällä potilaiden sairaudet ovat aika samanalaisia kuin meillä. Myös samoja lääkkeitä käytetään.  Tutustuimme alkoholistipotilaaseen. Hän oli sairastanut delirium tremensin (alkoholin vieroitusoireista johtuva sekava tila). Lääkäri kertoi potilaan oireista ja hoidosta osastolla. Tämän jälkeen keskustelimme, miten kyseistä potilasta tulisi hoitaa ja alkoholismin yleisyydestä yleisesti Vietnamissa.

Psykiatrian käytävä. Tuollakaan ei liian siistiä ainakaan ollut.

Lista osastolla käytettävistä lääkkeistä. 

Täällä se on kasvava ja iso ongelma erityisesti miesten keskuudessa. Naiset täällä eivät juo, jonka seurauksena lääkäri oli yli 15-vuotisen uran aikana tavannut osastolla vain 2 naispotilasta. Saimme tietää, ettei maassa valvota alkoholin myyntiä mitenkään, eikä yleisesti ole tiedossa alkoholin käytön haittoja. Ajatellaan, että kalja kuuluu hauskanpitoon. Täällä ei myöskään yleisesti ole tiedossa sitä, että alkoholi on haitallista lapsille. Tämä erityisesti on mielestäni tosi surullista.

Ikkunat olivat avoinaisia, tosin kaltereilla varustettuja.

Ensimmäisiä läksiäisiä ja hyvästejäkin on joutunut jo sanomaan osan vaihtarikavereidemme harjoittelun loputtua ja heidän jatkaessaan matkaa. Tämä saa väkisinkin ajattelemaan omaa kotiinpaluuta ja asioita koto-suomessa. Olenkin jo ehtinyt suunnitella erityisesti ruokien suhteen, mitä haluaisin syödä ensimmäiseksi.

Minulla on vielä luonnoksissa muutamia postauksia työn alla... wish me luck!

PS. 15 päivää niin kotimatka voi alkaa!!