5. Harjoitteluviikko (9.-12.4.)

Heippa!
Kohtapuoliin puoliväli vaihtoa häämöttää jo tulevaisuudessa, tarkemmin tämän viikon loppupuolella. Aika kuluu siis todella nopeasti! Tämä viikko ollaan oltu pediatrisella (lasten) osastolla. Saimme viikkotehtäväksi havainnoida eroja lasten- ja aikuistenhoitotyössä ja vertailla näitä keskenään. Lisäksi saamme ehdotaa joitakin parannusehdotuksia osaston toimintaan.

Maanantai ja tiistai meni osaston toimintaa tarkkaillessa. Lapsille suonensisäiset lääkkeet annetaan yleensä jalkapöydän pinnassa oleviin suoniin. Verisuonten löytäminen lapsilta on vaikeaa jo lapsenpyöreyden vuoksi, puhumattakaan ohuista verisuonista. Olemme siis joutuneet todistamaan ikävää verisuonten etsimistä neulalla. Onneksi lastenosastolla käytetään enemmän kanyylejä ja perhosneuloja (sama, millä suomessa joskus otetaan verinäytteitä) juurikin tämän syyn vuoksi. Lisäksi lapset eivät ymmärrä lääkkeenannon tärkeyttä, vain sen että pistäminen sattuu. Täällä ei myöskään käytetä puuduttavaa emla-voidetta ennen pistämistä. Meille koulussa myös korostettiin puhumisen tärkeytää lapselle. Vaikka lapsi olisi kuinka pieni, hänelle pitäisi kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Täällä en sitä ole nähnyt.

Osastolla toimi 5 lääkäriä (+harjoittelijat) ja 8 hoitajaa. Potilaita maanantaina oli 33. Yleisimmät syyt lasten sairaalaan tuloon olivat kuume, ripuli ja keuhkokuume. Myös astmaa ja munuaissairauksia ilmeisesti oli. Lasten syöpä- ja murtumahoito on keskitetty Central Hospitaliin, joka on opiskelijan mukaan modernimpi. Siellä hoidetaan myös muut vaikeammat ja komplisoituneet tapaukset.

Osasto näytti suunnilleen samalta kuin muutkin osastot. Seinillä ei paljoa näkynyt iloisia kuvia. Ainoastaan nurkassa sijaitseva (lukollinen) leluvitriini osoitti kyseisen kerroksen olevan lastenosasto. Kuulimme myös, että lapset ovat iloisia saadessaan leikkiä leluilla, mutteivät he haluaisi antaa niitä takaisin, jonka vuoksi kaappi oli ilmeisesti lukossa. Opiskelijoita osastolla oli todella paljon. Tuntui, että oli kokoajan tiellä, vaikka yritti parhaansa mukaan väistellä edestakaisin liikkuvia ihmisiä. Tähän kun lisätään suuri omaisten määrä ympärivuorokautisesti ja käytävillä olevat potilasvuoteet, voitte kuvitella, että sairaalalla on aika tiivis tunnelma!

Lelukaappi

Lastenosastolla, kuten muillakin osastoilla, omaisten merkitys on suuri. Paikalla on aina vähintään äiti/isä ja yleensä vielä mummo pitämässä huolta lapsesta. Itse pidän suuresti tästä tuesta, mitä isovanhemmat antavat lapsilleen ja lapsenlapsilleen tarpeen mukaan. Suomessa kun isovanhempien ja perheen merkitys ylipäätään on ajettu alas, mikä on todella surullista. Mikä olisikaan parempi keino osoittaa välittämistä, kuin huolenpito, silloin kun perheenjäsen sitä todella tarvitsee? Työnjako on myös usein selkeä, jos paikalla on sekä äiti, että mummo, keskittyy äiti lapsen kanssa olemiseen ja läsnäoloon, kun mummo taas huolehtii käytännön asioista. Kuulin, etteivät sairaanhoitajat tee perushoitoa resurssipulan vuoksi, mutta mielestäni ei tämäkään vaihtoehto huono ole. Sairas potilas saa fyysistä ja emotionaalista tukea läheiseltä. Varsinkin emotionaalisen tuen on osoitettu edistävän paranemisprosessia ja vähentävän kivun kokemista. Tämä on erityisen tärkeää maassa, jossa resurssit ovat rajalliset hoidon suhteen eikä kipulääkkeitä suosita.

Keskiviikkona tarkkailimme aluksi osastolla, jonka jälkeen siirryimme luokkaan keskustelemaan havainnoistamme opettajien kanssa. Iltapäivä meneekin seuraavaan päivään valmistautuessa, sillä saimme lisää tehtäviä loppuviikolle ja ensi viikolle valmisteltavaksi.

Torstaina haastattelimme potilasta, jolla on munuaisten vajaatoiminta tehtäväämme varten. Tehtävännämme oli tutustua potilaaseen ja hänen sairauteen ja seuraavalla viikolla suorittaa potilasohjaus kyseiselle potilaalle. Kyselimme potilaan perustietoja ja asioita sairaudesta ja sen puhkeamisesta. Saimme myös lisätietoa siitä, miten tällaiset tapaukset hoidetaan Vietnamissa.

Perjantai menikin materiaalia valmistellessa potilasohjaukseen.